Pari kuukautta Joelin ja Riinan naimisiin menon jälkeen, selvisi, että
Riina oli raskaana. Ensin se oli ollut Joelille järkytys, vaikka Joel
pitikin Iiriksestä valtavasti. Joel oli ollut pari yötä veljensä luona
ja miettinyt asioita, kunnes oli palannut häntä koipien välissä Riinan
luokse ja hyväksynyt tosiasian, että hänestä tulisi isä.
Riina päätti aloittaa myös kirjoittamaan uutta kirjaa, kun ei raskaana
ollessaan päässyt töihin. Riinaa myös pelotti raskaana ollessaan eräs
asia. Kun Joel on merenneito tai no merenmies, tulisiko lapsesta myös
samanlainen.
Riinan, Joelin ja Iiriksen elämässä oli myös uusi ihme. Heidän pieni mopsinsa Repe. Riina oli jo pienenä halunnut koiran ja Joel oli sen sitten Riinalle yllätyksenä ostanut.
Vaikka Riinan raskaus oli jo loppu tiellään, jaksoi nainen silti siivota huushollia. Joel olisi halunnut kylläkin Riinan lepäävän, mutta Riina oli jääräpää, eikä uskonut.
Jaksoi Riina myös raskaudeltaan viettää aikaa tyttärensä kanssa. Riinasta se oli tärkeää, ettei Iiris tuntisi itseään ulkopuoliseksi, kun uusi vauva tulisi. Ja pian olisi Iiriksen synttäritkin ja tyttö lähtisi koulutielle.
Riina yritti myös päivä päivältä olla hyvä kotiäiti, kun hänellä oli aikaakin. Vaikka Riinan keittiö ei ollut mikään moderni, niin Riina rakasti sitä.
- Joel täällä olisi nyt ruokaa, Riina sanoi kuntoilevalle Joelille. Joel kertoi tulevansa pian.
Riinan tiskattua, vei nainen lautasensa lavuaariin ja tiskasi sen. - Mihin sinä nyt? Joel kysyi kesken kuntoilun. - Ajattelin mennä kaupungille ostamaan ainakin kirjoja, jos voisit vahtia Iiristä. - Tottakai voin, Joel sanoi ja hyvästeli Riinan.
Napattuaan auton avaimet, Riina lähti matkaan. Hän oli vasta innostunut ruoan laitosta ja halusi opetella uusia reseptejä.
Riina tiesi, että kun vauva syntyisi, saattaisi tila loppua kesken. Ja sen takia Joelin opastuksella oli rakentajat vähän laajentamassa taloa. Kyllä he tiesivät, että heidän pitäisi ostaa uusi koti. Ja isompi koti.
Parkkeerattuaan auton, Riina käveli kirjakauppaan päin.
Kirjakaupasta tultuaan, oli Riina tyytyväinen löydettyään etsimänsä. Kirjakauppaa vastapäätä Riina huomasi puistoa vastapäätä syysriehan alkaneen.
Vietyään kirjat autoon odottamaan, lähti Riina innostuneena kuin pikkulapsi, syysriehaan.
Riina uskalsi rohkeana mennä käymään kummitustalossa, Mutta loppujen lopuksi Riinalta tuli housuihin pissa. Tai niin Riina luuli, kunnes supistuksia alkoi tulla kovina ja kivuliana.
Matka sairaalaan taksissa oli kauhea. Riina hädissään supistuksien keskeltä soitti Joelille, joka ei edes ensin vastannut. Kun lopulta Joel vastasi oli Riina melkein sairaalalla.
Monen pitkän ja väsyttävän tunnin jälkeen, kuului vauvan huuto. Tyttö nimeltä Sanni oli saapunut, mutta synnytys ei loppunutkaan siihen, vaikka Riina oli jo tosi väsynyt. Nimittäin poika Santeri tuli vielä maailmaan. Äiti ja vauvat lepäsivät pari päivää sairaalassa, kunnes pääsivät pois.
Kotiin päästyään, tuoreet vanhemmat istahtivat sohvalle lapsien nukkuessa. Joel veti Riinan kainaloonsa. - Kiitos, tuo kuiskasi Riinan korvaan. - Ai mistä muka? - Siitä, että synnytit minulle ihanan pikku prinsessan ja urhean prinssin, Joel kertoi lempeästi hymyillen. Riina painoi päänsä Joelia vasten ja sulki silmänsä.
Koko pieni perhe oli unten mailla, kun aamu alkoi viimein sarastaa. Mutta se ei haitannut ketään, äiteyslomalla oleva Riina, ja Seuraavana päivänä töitään aloittava Joel nukkuivat vierekkäin. Sillä he olivat puhuneet muutosta, ja huomenna sitä aloitettaisiin toteuttaa.
P.s. Sori noi puhekuplat ja merkit osassa.
Tämmönen pieni extra juttu tähän näin.
Laitoin siis ton Riinan tonne kummitustaloon ainakin kolme kertaa :D Ja sitte yhen kerran jälkeen se tuli ulos sieltä haamuna. Vitsi mä säikähdin, kun se oli haamu, kun luulin sen kuolleen tai jotain :DD No se sitte muuttu takas, synnytyksen jälkeen ;DD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti