Riina huokaisi laskiessaan Iiristä kehtoon. Hän oli saanut juuri siivottua jäljet, kun tyttö oli halunnut nukkumaan.
Iiris haukotteli makeasti, kun Riina laski tyttärensä kehtoon. Olihan päivä ollut pitkä kaikilla. Riina painoi hellän pusun tyttärensä otsalle ja toivotti hyvät yöt.
Iiriksen juuri nukahdettua, Riinan puhelin soi. Hän nappasi puhelimen äkkiä pöydältä ja vastasi. - Riina, mä on siis tosi tosi pahoillani, Kuului luurista Dougin ääni. - Mun oli pakko jäädä töihin, Doug jatkoi. - Sun oli pakko jäädä töihin tyttäresi synttäreinä? Riina sähisi puhelimeen. Riinaa harmitti, että ainakun hän yritti sopia tapaamista Dougin kanssa, Oli mies joko töissä tai muuten kiireinen. Kovasti Doug aina pyyteli anteeksi, lähetti kukkia ja suklaata. Huokaisten Riina sulki puhelimen kesken Dougin anteeksi pyynnön. Tätäkin oli kestänyt jo kohta vuoden.
Väsyneenä Riina laittoi puhelimen pois. Hän ei katunut päätöstään pitää Iiristä, Hän katui päästöstä antaa itsensä ihastua Dougiin. Ei Doug paha ihminen ollut, Riinasta tuntui, että Doug ei ollut se oikea hänelle.
Riina käveli sohvalle. Eihän he olleet Dougin kanssa yhdessä edes, mutta Doug oli antanut ymmärtää, että heidän välillänsä oli ystävyyttä enemmän. Riina painoi silmänsä kiinni ja Kyyneleet tulivat.
Seuraavana päivänä, Riina meni hakemaan tytärtään. - Nyt vaihdetaan kaikki asiat uusiksi, jookos? Riina leperteli tyttärelleen.
Riina pakkasi kamansa ja Iiiriksenkin kamat. Taksiveneessä istuessaan Riina katseli maisemia. Uudet tuulet puhaltaa.
Istuessaan taksissa, Riinaa jännitti valtavasti. Hän oli tyytyväinen päätökseensä, mutta hänen mahassaan painoi jokin, kuin Riina olisi tekemässä jotain väärin.
Talo oli hirveän värinen, mutta se oli Riinan oma. Ikioma talo. Pikkuinen Iiris ei vielä mitään tästä kunnolla tajunnut, mutta näytti tyttökin hymyilevan.
Vietyään Iiriksen päiväunille, Meni Riina ulos maalailemaan. Sää oli kaunis ja Riina halusi viettää ulkona hetken.
Sisällä Riina päätti tehdä uunillaan pizzaa. Siitäkin oli ikuisuus, kun Riina oli syönyt pizzaa viimeksi.
Ja pizzasta tuli hyvää. Riina nautiskeli syödessään ja mietti. Hän ei voisi kieltää Dougia tapaamasta Iiristä, mutta itse hän ei aikonut langeta tuon miehen pauloihin enään.
Riina oli lopettanut juuri ateriansa, kun ovikello soi. Riina käveli ovelle päin. Joel. Se oli taas pitkästä aikaa Joel.
Yhtäkkiä Joel vetäisi kukkapuskan takaansa. Riina yllättyi, mutta otti kukat vastaan. Joelin jalat näyttivät omituisilta. Olivatko ne suomuiset...
- Joel, onko siitä vuosi... Riina ähkäisi. - On ja olen pahoillani, olen ollut kaukana täältä pitkään, Joel vastasi suru silmissään.
Joel painoi kylmät ja jotenkin märät huulensa Riinan vastaaville. Riina vanhan kaavan mukaan vastasi suudelmaan hämmentyneenä. Ensin Doug, nyt Joel. Mitä nämä miehet hänelle tekivät, kun sydän pamppaili.
Olenko sekoamassa??!!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti