27. lokakuuta 2013

Osa 7, Happines is mine



Pari kuukautta Joelin ja Riinan naimisiin menon jälkeen, selvisi, että Riina oli raskaana. Ensin se oli ollut Joelille järkytys, vaikka Joel pitikin Iiriksestä valtavasti. Joel oli ollut pari yötä veljensä luona ja miettinyt asioita, kunnes oli palannut häntä koipien välissä Riinan luokse ja hyväksynyt tosiasian, että hänestä tulisi isä.

 Riina päätti aloittaa myös kirjoittamaan uutta kirjaa, kun ei raskaana ollessaan  päässyt töihin. Riinaa myös pelotti raskaana ollessaan eräs asia. Kun Joel on merenneito tai no merenmies, tulisiko lapsesta myös samanlainen.

 Riinan, Joelin ja Iiriksen elämässä oli myös uusi ihme. Heidän pieni mopsinsa Repe. Riina oli jo pienenä halunnut koiran ja Joel oli sen sitten Riinalle yllätyksenä ostanut.

Vaikka Riinan raskaus oli jo loppu tiellään, jaksoi nainen silti siivota huushollia. Joel olisi halunnut kylläkin Riinan lepäävän, mutta Riina oli jääräpää, eikä uskonut.

Jaksoi Riina myös raskaudeltaan viettää aikaa tyttärensä kanssa. Riinasta se oli tärkeää, ettei Iiris tuntisi itseään ulkopuoliseksi, kun uusi vauva tulisi. Ja pian olisi Iiriksen synttäritkin ja tyttö lähtisi koulutielle.

Riina yritti myös päivä päivältä olla hyvä kotiäiti, kun hänellä oli aikaakin. Vaikka Riinan keittiö ei ollut mikään moderni, niin Riina rakasti sitä.

- Joel täällä olisi nyt ruokaa, Riina sanoi kuntoilevalle Joelille. Joel kertoi tulevansa pian.

Riinan tiskattua, vei nainen lautasensa lavuaariin ja tiskasi sen. - Mihin sinä nyt?  Joel kysyi kesken kuntoilun. - Ajattelin mennä kaupungille ostamaan ainakin kirjoja, jos voisit vahtia Iiristä. - Tottakai voin, Joel sanoi ja hyvästeli Riinan.

Napattuaan auton avaimet, Riina lähti matkaan. Hän oli vasta innostunut ruoan laitosta ja halusi opetella uusia reseptejä.

Riina tiesi, että kun vauva syntyisi, saattaisi tila loppua kesken. Ja sen takia Joelin opastuksella oli rakentajat vähän laajentamassa taloa. Kyllä he tiesivät, että heidän pitäisi ostaa uusi koti. Ja isompi koti.

Parkkeerattuaan auton, Riina käveli kirjakauppaan päin.

Kirjakaupasta tultuaan, oli Riina tyytyväinen löydettyään etsimänsä. Kirjakauppaa vastapäätä Riina huomasi puistoa vastapäätä syysriehan alkaneen.

Vietyään kirjat autoon odottamaan, lähti Riina innostuneena kuin pikkulapsi, syysriehaan.

Riina uskalsi rohkeana mennä käymään kummitustalossa, Mutta loppujen lopuksi Riinalta tuli housuihin pissa. Tai niin Riina luuli, kunnes supistuksia alkoi tulla kovina ja kivuliana.

Matka sairaalaan taksissa oli kauhea. Riina hädissään supistuksien keskeltä soitti Joelille, joka ei edes ensin vastannut. Kun lopulta Joel vastasi oli Riina melkein sairaalalla.

Monen pitkän ja väsyttävän tunnin jälkeen, kuului vauvan huuto. Tyttö nimeltä Sanni oli saapunut, mutta synnytys ei loppunutkaan siihen, vaikka Riina oli jo tosi väsynyt. Nimittäin poika Santeri tuli vielä maailmaan. Äiti ja vauvat lepäsivät pari päivää sairaalassa, kunnes pääsivät pois.

Kotiin päästyään, tuoreet vanhemmat istahtivat sohvalle lapsien nukkuessa. Joel veti Riinan kainaloonsa. - Kiitos, tuo kuiskasi Riinan korvaan.    - Ai mistä muka?       - Siitä, että synnytit minulle ihanan pikku prinsessan ja urhean prinssin, Joel kertoi lempeästi hymyillen. Riina painoi päänsä Joelia vasten ja sulki silmänsä.

Koko pieni perhe oli unten mailla, kun aamu alkoi viimein sarastaa. Mutta se ei haitannut ketään, äiteyslomalla oleva Riina, ja Seuraavana päivänä töitään aloittava Joel nukkuivat vierekkäin. Sillä he olivat puhuneet muutosta, ja huomenna sitä aloitettaisiin toteuttaa.


P.s. Sori noi puhekuplat ja merkit osassa.

Tämmönen pieni extra juttu tähän näin.

Laitoin siis ton Riinan tonne kummitustaloon ainakin kolme kertaa :D Ja sitte yhen kerran jälkeen se tuli ulos sieltä haamuna. Vitsi mä säikähdin, kun se oli haamu, kun luulin sen kuolleen tai jotain :DD No se sitte muuttu takas, synnytyksen jälkeen ;DD


12. lokakuuta 2013

Osa 6, Living isn't easy

- Kiitos, minulla on ollut kivaa, Riina sanoi ja hymyili Joelille. Siitä oli kohta jo puoli vuotta, kun Joel oli saapunut Riinan kotiovelle. Siitä lähtien he olivat käyneet aktiivisesti treffeillä, Iiriksen ollessa hoitajan kanssa.

Joelin melkein raahatessa Riina autolleen, lähti pari ajamaan. - Minne me menemme? Riina kysyi. - Kohta se selviää, Joel kertoi hymyillen. Dougista ei ollut kuulunut mitään pitkään aikaan, kun Riina oli pistänyt välit poikki. Paljon näyttikin miestä kiinnostavan oma tyttärensä.

 Yhdessä he saapuivat uimarannalle. Riina katseli kun aurinko laski puiden taakse ja hämärä laskeutui. Hän vaihtoi nopeasti uima-asunsa ja käveli vettä kohti.

Riina käveli veteen, Joelin jääden vielä rannalle. - Tuletko?  Riina kysyi. Joel lähti hitaasti kävelemään vettä kohti. Kun mies oli ehtinyt veteen, jokin muuttui. Joelin jalkojen tilalla oli yhtäkkiä pyrstö. Riina katseli silmät suurina pyrstöä ja Joel katsoi naama punaisena Riinaa. Hetki kului ja lopulta Riina heitti vettä Joelin naamalle, saaden aikaiseksi suuren vesisodan.

Molemmat uivat yhdessä ja erikseen ja nauttivat vedestä.  Treffit loppuivat kuitenkin jossain vaiheessa ja Riina lähti kotiin.

Riinalla oli ollut hauskaa Joelin kanssa. Iiriskin oli nauttinut hoitajan kanssa olosta. Riina kävi peittelemässä Iiiriksen.

Illan päätteeksi vielä, Riina kävi lähettämässä sähköpostia kustantajalleen. Hän oli saanut viimein esikoisromaaninsa valmiiksi ja lähetti sen eteenpäin toivoen parasta.

Riina ja Joel tapailivat useammin ja useammin. Riina kutsui useasti Joelin kylään luokseen.

 - Joel, Mä haluaisin seurustella sun kanssas, Riina sanoi ja otti Joelia kädestä kiinni. Joel nyökkäsi myöntymisen merkiksi.

 Pari suuteli vielä eteenpäin menemisen merkiksi.

Ja halasi. Riina tunsi sydämensä sykkeen rauhoittuvan aikaisemmasta.

Riina oli päättänyt kokkailla taas ja Joel sai maistaa hänen maistiaisiaan.

Usein Joel jäi myös yöksi.  Mutta Riina ja Joel eivät aina vaan nukkuneet.

 Joelin läheisyys lohdutti Riinaa. Hän tunsi kuuluvansa siihen juuri nyt.

- Joel, minulla olisi sinulle kysyttävää, Riina sanoi, kun he yksi kerta halailivat.

Riina polvistui Joelin eteen sydän tykyttäen. - Joel Vidal, Mä oon huono tekemään tän, koska ei yleensä naiset kosi, mutta tulisitko sä mun miehekseni? Joel hämmästyneenä läppäsi kätensä suunsa eteen.

Hämmentyneenä Joel vastasi myöntävästi kosintaan. Riina pujotti sormuksen Joelin nimettömään hymyillen.

He myös päättivät mennä heti naimisiin siinä.

Onnellisena he pitivät toisiaan käsistä kiinni. Ja yhdessä laittoivat Iiriksen unille.

Ja yhdessä he nukativat ensimmäisenä yönään avioparina.

9. lokakuuta 2013

Osa 5, Don't trust too much

Riina huokaisi laskiessaan Iiristä kehtoon. Hän oli saanut juuri siivottua jäljet, kun tyttö oli halunnut nukkumaan.

Iiris haukotteli makeasti, kun Riina laski tyttärensä kehtoon. Olihan päivä ollut pitkä kaikilla. Riina painoi hellän pusun tyttärensä otsalle ja toivotti hyvät yöt.

Iiriksen juuri nukahdettua, Riinan puhelin soi. Hän nappasi puhelimen äkkiä pöydältä ja vastasi. - Riina, mä on siis tosi tosi pahoillani, Kuului luurista Dougin ääni.  - Mun oli pakko jäädä töihin, Doug jatkoi.  - Sun oli pakko jäädä töihin tyttäresi synttäreinä? Riina sähisi puhelimeen. Riinaa harmitti, että ainakun hän yritti sopia tapaamista Dougin kanssa, Oli mies joko töissä tai muuten kiireinen.  Kovasti Doug aina pyyteli anteeksi, lähetti kukkia ja suklaata. Huokaisten Riina sulki puhelimen kesken Dougin anteeksi pyynnön. Tätäkin oli kestänyt jo kohta vuoden.

Väsyneenä Riina laittoi puhelimen pois. Hän ei katunut päätöstään pitää Iiristä, Hän katui päästöstä antaa itsensä ihastua Dougiin. Ei Doug paha ihminen ollut, Riinasta tuntui, että Doug ei ollut se oikea hänelle.

Riina käveli sohvalle. Eihän he olleet Dougin kanssa yhdessä edes, mutta Doug oli antanut ymmärtää, että heidän välillänsä oli ystävyyttä enemmän. Riina painoi silmänsä kiinni ja Kyyneleet tulivat.

Seuraavana päivänä, Riina meni hakemaan tytärtään. - Nyt vaihdetaan kaikki asiat uusiksi, jookos? Riina leperteli tyttärelleen.

Riina pakkasi kamansa ja Iiiriksenkin kamat. Taksiveneessä istuessaan Riina katseli maisemia. Uudet tuulet puhaltaa.

Istuessaan taksissa, Riinaa jännitti valtavasti. Hän oli tyytyväinen päätökseensä, mutta hänen mahassaan painoi jokin, kuin Riina olisi tekemässä jotain väärin.

Talo oli hirveän värinen, mutta se oli Riinan oma. Ikioma talo. Pikkuinen Iiris ei vielä mitään tästä kunnolla tajunnut, mutta näytti tyttökin hymyilevan.

Vietyään Iiriksen päiväunille, Meni Riina ulos maalailemaan. Sää oli kaunis ja Riina halusi viettää ulkona hetken.

 Sisällä Riina päätti tehdä uunillaan pizzaa. Siitäkin oli ikuisuus, kun Riina oli syönyt pizzaa viimeksi.


Ja pizzasta tuli hyvää. Riina nautiskeli syödessään ja mietti. Hän ei voisi kieltää Dougia tapaamasta Iiristä, mutta itse hän ei aikonut langeta tuon miehen pauloihin enään.

Riina oli lopettanut juuri ateriansa, kun ovikello soi. Riina käveli ovelle päin. Joel. Se oli taas pitkästä aikaa Joel.

Yhtäkkiä Joel vetäisi kukkapuskan takaansa. Riina yllättyi, mutta otti kukat vastaan. Joelin jalat näyttivät omituisilta. Olivatko ne suomuiset...

- Joel, onko siitä vuosi... Riina ähkäisi. - On ja olen pahoillani, olen ollut kaukana täältä pitkään, Joel vastasi suru silmissään.


Joel painoi kylmät ja jotenkin märät huulensa Riinan vastaaville. Riina vanhan kaavan mukaan vastasi suudelmaan hämmentyneenä. Ensin Doug, nyt Joel. Mitä nämä miehet hänelle tekivät, kun sydän pamppaili. Olenko sekoamassa??!!?