Osa 3, It's not as easy as it seems

Riina istui kädet nihkeinä sohvallaan, odottaen ovikellon soivan.

Pitkän ajan jälkeen ovikello soi. Riina nousi vaivanollisesti sohvalta.

Ystävällisesti Riina kätteli miestä. Häntä jännitti hirveästi, niin että mahan pohjassa kutkutti, vai oliko se vauva...

Mies käveli Riinan pyynnöstä sisälle, mutta Riina jäi hetkeksi  ulos seisomaan. Häntä jännitti hirveästi.

 - Tuota, minulla olisi asiaa, Riina miltei kuiskasi. Hänen äänensä värisi, mikä ihmetytti miestä.

- Tuota noin, Minä... Riina yritti, mutta hänen äänensä särkyi ja hän setvi hetken kurkkuaan. - Minä olen raskaana, sinulle, Riina sai viimein kuiskattua.

- Mitä, Mies jonka  nimi oli Doug sai vain sanottua. Riina toivoi ettei joutuísi sanoa samaa uudelleen.  - En ole varma pidänkö sen, Riina kuiskasi.

Doug laski kätensä Riinan olkapäälle. - Älä, Doug kuiskasi. Riina avasi silmänsä auki ja tuijotteli hetken aikaa miestä kummissaan. - Mitä? Nyt oli Riinan vuoro kysyä.

Doug laski kätensä nopeasti alas ja mietti selvästi jotain. - Älä tapa vauvaa, Doug sai jotenkin sanat ulos.

Riina hämmästyi vain entisestään, kun huomasi Dougin punaiset posket. Punastuiko mies?

Riina laski katseensa alas. Tätä hän ei ollut osannut odottaa. Ei sitten ollenkaan.

- Siis mitä? Riina sai pitkän hiljaisuuden jälkeen sanottua. - Minä en tajua, luulin sun suuttuvan, haukkuvan mua, Riina sanoi tosi hämmentyneenä ja nosti kätensäkkin ylös.

- Tota, kun asia on niin, että.. Doug yritti saada äänensä pysymään kasassa. Nyt oli se hetki. - Riina, mä pidän susta paljon. Valtavasti, Doug sanoi hetken päästä ja katsoi Riinaa silmiin.

Doug vääntelehti tuskissaan, tuntiessaan Riinan tuijottavan.  -Pidät? Minusta? Riina kuiskasi.

Doug hivuttautui lähemmäs Riinaa, eikä Riina Dougin onneksi mennyt kauemmaksi. - Kun me ensimmäistä kertaa nähtiin, kaikki muuttui kauniiksi minun silmissäni. Ne tapaamiset sinun kanssasi, oli unelmaa, mutta kun laitoit yhtäkkiä poikki... Et soittanut tai mitään, olin viikkokausia murtunut. En jaksanut töissä, en kotona. Oikeastaan itkin vaan. Mutta sitten sinä soitit minulle. Sain kuulla äänesi ja pyysit kylään. Juoksin melkein koko matkan tänne, Doug sanoi päästäen tuntemuksiaan ulos. Riina oli entistä enemmän hämmentyneenpi, mutta Dougin sanat saivat hymyn Riinan huulille.

Doug kaappasi Riinan syliinsä ja puristi tätä itseään vasten. Doug pelkäsi Riinan työntävän tämän pois, mutta Riina nostikin kätensä ja puristi Dougia takaisin. - Doug, minäkin pidän sinusta, Riina kuiskasi.

Riina painoi huulensa Dougin huulille. Doug vastasi suudelmaan. Suudelma jatkui, mutta yhtäkkiä Riinan mahaa alkoi painaa ikävästi.

Riina painoi kätensä vatsalleen ja yritti hengittää rauhallisesti. Doug oli menossa puhelimen luokse tilaamaan taksia. Riina tunsi paniikin nousevan.

Taksin tultua Riina koitti kävellä taksille. Hän tunsi kivun lävistävän hänen kehonsa, kun supistuksia tuli.

Taksissa istuessaan Riina yritti koota ajatuksiaan. Häntä pelotti hirveästi.

Astuttuaan ulos taksista, Riina käveli sairaalalle päin Dougin jäädessä maksamaan kyytiä.

Saatuaan maksettua kyydin, Doug lähti ripein askelin kohti ovea. Häntäkin jännitti. Tämä kaikki. Riina, Vauva, tulevaisuus. Eniten Dougia pelotti. Aikoiko Riina oikeasti antaa vauvansa pois..

Parin päivän päästä illalla, Riina astui ylos pienen nyytin kanssa. Tyttö Iriis tuhisi Riinan sylissä. Tyttö oli nimetty sairaalassa ja Doug oli ollut Riinan tukena koko sen kymmen tuntisen synnytyksen aikana. Kun Riina oli viimein saanut tyttärensä syliinsä, häneltä oli tullut kyyneleet. Miten itsekäs hän oli ollutkaan.

Onnellisena Riina käveli taksille päin. Hän oli päättänyt pitää tyttärensä. Doug oli purskahtanut onnen kyyneliin kuultuaan päätöksestä. Hän tulisi elämään onnellisena tyttärensä ja Dougin kanssa.