Osa 14, Release your tears

                                                                         

                                                                             *****

Raskain askelin Riina käveli ulos sairaalasta. Kyyneleitten tulo ei meinannut loppua millään. Riina puristi pienokaista tiukemmin itseensä kiinni.

Riina kirosi koko sairaala rakennuksen ja katsoi ilmettömänä eteenpäin, vaikka kyyneleet sumensivat silmiä. Kyyneleiden tulo oli jo alkanut vähän helpottaa, mutta ikävä puristi sydäntä.

Tilattuaan taksin ja istuttuaan taksiin, Taksi kuski katseli Riinaa, mutta Riina ei välittänyt.  Hän tuijotti vain ikkunasta ulos ja toivoi taksin pian olevan perillä. - Onko kaikki kunnossa Rouva? Taksikuski ystävällisesti kysyi. Riina pudisti päätään ja uudelleen kyyneleet valuivat hänen poskillaan.


                                                                    *********

 Sannilla oli hämäriä muistikuvia niistä alkuajoista, jolloin äiti kertoi isän sairaudesta. Sanni muisti sen, kuinka isä nukkui kauhean paljon, eikä paljoa jaksanut touhuta.  Sanni muisti senkin, kun äiti oli saapunut sairaalasta pikkuisen Oliverin kanssa ja saanut kuulla isästä. Sanni muisti, kuinka Santeri oli halannut häntä tiukasti äidin kerrottua isällä olevan syöpä.

Sen Sanni muisti kirkkaasti, että äiti oli raahannut tuolin makuuhuoneeseen ja useina öinä vain katsonut isän unia. Isä näytti niin hennolta maatessaan sängyssä, posket lommoilla ja silmien alla tummat silmäpussit. Äiti ei ollut kyennyt enää itkemään, mutta Sanni itki varmaan äidinkin puolesta.

 Sanni muisti nekin hetket, kun Oliver oli nukkunut tietämättömänä. Hän tiesi, että jos isän tilanne pahenisi, Oliver ja kaikki muutkin joutuisivat elämään ilman isää.

 Koska äiti eikä isä voineet hoitaa pikkuisia kunnolla, oli Sanni ja Santeri heillä apuna. Niklas usein näytti nyrpeää naamaa, kun äiti, eikä isäkään olleet hänen kanssaan.

Joskus Sannista tuntui, että Niko oli pikkuvanha taapero. Niko ei ikinä marissut, kun isosisko tai veli hoiti häntä ja jos hän oli herännyt, eikä heti kukaan tullut auttamaan häntä kehdosta, ei Niko ruvennut huutamaan tai valittamaan. Poika istui yksinään kehdossaan ja tuijotti vain eteenpäin, kuin tajuten koko tilanteen.

                                                                     

Sitten kerran eräänä iltana, Joel vetäisi viimeisen henkäyksensä. Sitten hän oli poissa. Sanni oli silloin yläkerrassa mutta äidin kova nyyhkytys kertoi mitä oli tapahtunut. Isä oli poissa... Nyt lopullisesti.

 Hautajaiset Osandereilla vietettiin vaan perheen kesken. Sanni, Santeri ja Riina itkivät kovaan ääneen, kun Iiris lauloi takana kyyneleet poskilla. Kaikista tuntui, kuin heidän sydämensä olisivat murtuneet.

 



                                                                         ******




Ääääh.. Mikä osa... Kun kirjoitin tätä, itkin useasti.. Ja anteeksi tästä päätöksestä.. :( Joo... Niin se elämä on joskus epäreilua... Ja anteeksi liian lyhyestä osasta, halusin saada vain tämän ohi nopeasti.

Osa 13, You'll be my destiny

                                                                                ***

- Oletko soittanut sille jo? Santeri kysyi siskoltaan
 - En, äiti on taas ottanu mun puhelimen pois, kun oon puhunu kuulemma taas liikaa puhelimessa. Ihan mä vaan Iiriksen kaa puhuin. Kai sen kaa ny sentää saa..
 - Jos mä soitan sille ja sä otat sen puhelimen sitten? Santeri kysyi jälleen.
 - Ei se kuitenkaan haluis mun kaa puhua.

 - Tottakai se haluaa, eikai se muuten olis antanut numeroaan sulle ja käskenyt vielä soittaa usein? Santeri vilkaisi siskoaan joka katsoi hiekkaa. Poika nappasi hieman hiekkaa kädelleen.

Sanni käänsi katseensa sivulle, kun tunsi veljensä tuijotuksen. Hentoinen puna levisi tytön kasvoille.
- Kai mä sille voin huomenna soittaa... Sun puhelimella, Saanko? Sanni kysyi veljeltään.
 - Tottakai saat, senhän mä lupasin jo.
Santeri hymyili siskolleen, kun huomasi tuolla olevan punaiset posket.

 - Pitäis kai mennä nukkumaan, Mutsi suuttuu jos me valvotaan liikaa.. Ne pikkuisetki valvottaa sitä.. Sanni sanoi veljelleen ja pudisteli hiekkaa pois housuistaan.

- Joo, Se olis kai fiksuinta, Santeri myönsi. Poika nousi siskonsa perässä ylös ja pudisteli myös hiekat pois housuistaan. Yhdessä kaksoset lähtivät sisälle päin.

 Santeri nousi ylös pedilleen, kun Sanni oli mennyt alapedille. Santeri oli huomannut Sannin pitävän silmiään kiinni tiukasti.

 Sanni vain nosti peittonsa korviinsa ja yritti nukkua. Häntä jännitti hirveästi.

Vaikka yöllä Sanni vaikutti nukkuvan, Ei tyttö paljoa yössä nukkunut. Kokoajan Sanni vilkuili kelloa ja kun se viimein löi kuusi, tyttö tiesi Jessen olevan jo hereillä. Sanni nappasi veljensä puhelimen pöydältä ja valitsi oikean numeron.

Ei kauankaan, kun Jesse vastasi puhelimeen. Hermostuksissaan Sanni käveli ympäri huonetta ja vilkaisi vanhaa nukkekotiaan samalla.                  

  - Joo, nähään koulussa. Voidaan jutella siellä sitten, Sanni sanoi, kun huomasi, että bussi tulee tunnin päästä.

                Puhelun jälkeen tyttö tuijotti puhelinta hetken. Toisaalta hän oli iloinen, mutta toisaalta häntä pelotti.                      

 Kiireessä tyttö meni pukemaan vaatteita. Häntä jännitti nähdä Jesse koulussa.

 Samaan aikaan alakerrassa, kun teinit juoksivat bussille, Alkoi Riinalla olla tukalat paikat. Joel oli soittamassa ambulanssia.

 Saatuaan hädin tuskin vaihdettua vaatteensa ja ähkien Riina käveli ambulanssille päin.

Saavuttuaan sairaalalle, Riina totisesti toivoi tämän olevan naisen viimeinen synnytys. Vaikka Riina oli synnyttänyt jo monesti aikaisemmin, häntä pelotti silti. Ja nyt nainen ei ainakaan haluaisi kaksosia.

Osa 12, You are tired and so am i too

                                                                            
                                                                             ***

Sanni vaihtoi juhlavaatteita päälleen. Oli Joelin synttärit ja Äiti oli sanonut heidän juhlivan perheen kesken, mutta silti äiti halusi lapsilla olevan juhlavaatteet.

 Sanni sipaisi meikkiä naamaan. Isä, eikä äitikään kovasti tykänneet siitä tavasta, mutta Sanni sai sillä tavalla itsensä tuntemaan vanhemmaksi. Tyttö katseli hetken itseään peilistä. Hänellä ja Santerilla olisi pian synttärit ja yläastekkin alkaisi. Alakuloisena Sanni käveli ulos vessasta.

-Mikset ole vielä pukeutunut?
- Koska katson tämän ohjelman ensin, Santeri vastasi.
Sanni hymähti veljelleen ja katseli ohjelmaa, jostain autoista.

Santerin puettua hän tuli takaisin nojatuolille istumaan. - Miksköhän meidän täytyy tälläytyä tälleen, vaan kun isällä on synttärit? Eihän tänne tule edes ketään ulkopuolisia... Ei edes Iiris.. Sanni mutisi veljelleen.  Santeri katsoi siskoaan ja käänsi sitten päänsä. Iiris oli pari kertaa soitellut kotiin, mutta hänellä oli useinmiten asiaa äidille ja se satutti Sannia.


                                                         *Samaan aikaan alakerrassa*

- Voisit sinäkin joskus auttaa, Riina tiuskaisi miehelleen. *Selkään sattui, maha oli kokoajan tiellä ja jalatkin kipeänä* Riina ajatteli.
- Minähän teen täällä ruokaa, Joel vastasi.
- Tarkoitin siivoamisessa.
Riina huokaisi, miten asiat näin olivat menneet.

 - Tule tänne, Joel sanoi lempeästi Riinalle ja Riina väsyneenä käveli miehensä luokse.

Joel veti Riinan halaukseen ja Riina painoi päänsä Joelia vasten. - Ei enään kauan, Niin Sanni ja Santeri kasvavat isoiksi. Sitten saamme enemmän apua, Joel kuiskasi Riinan korvaan. Riina vain nyökkäsi.

Pari tuntia myöhemmin Joel seisoi keittiössä, kakku edessään ja odotti. Hän katseli lapsiaan ja vaimoaan hymyillen. Kaikista ongelmista huolimatta, hän rakasti syvästi perhettään.

 Joel puhalsi hymyillen kynttilät kakun päältä ja toivoi onnen jatkuvan vielä pitkään.

 Sanni katseli isänsä puhaltavan kynttilät ja väänsi tekohymyn kasvoilleen. Tyttö taputti isälleen ja yritti olla iloinen. Häntä harmitti aivan vietävästi, se että Iiris ei edes viitsinyt tulla paikalle. Muka opiskelukiireitä..

Isäkin taputti iloisena ja nauroi, äiti puhalsi johonkin ihme tötteröön. Sanni huokaisi hiljaa.

 Muut menivät syömään kakkua, mutta Sannilla ei ollut nälkä. Äiti pyysi tätä antamaan pienemmille kaksosille ruokaa. Ensin hän antoi Nikolle, joka tönäisi pullon lattialle. Sanni huokaisi ja keräsi sirpaleet.

Niko alkoi kitisemään tuolissaan. - Itseppähän tämän aiheutit, Sanni kuiskasi Nikolle joka katseli siskoaan suruissaan.

 Sitten Tyttö meni antamaan pullon Niklakselle. Poika nauraa kikatti innoissaan.

Niklas sentään alkoi juomaan kiltisti ja Sanni hymyili veljelleen. Edes toinen niistä arvosti siskonsa apua. ( Anteeksi puhekupla... )


                                                                           *** Seuraavana iltana ***

Siiri hymyili vaitonaisena seuraavana iltana..  Olisi Hänen ja Santerin synttärti ja Iiris ei olisi täällä taaskaan. Hän katseli äitiä, isää ja sisaruksiaan hymyillen.

 Tyttö puhalsi kynttilät toivomatta mitään. Hänen toiveensa ei kuitenkaan toteutuisi.

 Sanni siirtyi taakse kannustamaan veljeään ja taputtamaan. Hän väänsi jälleen hymyn kasvoilleen.

Santeri katsoi, kun Sanni siirtyi taaksepäin ja meni itse korokkeelle. Hän mietti hetken mitä toivoisi. Sitten se pongahti hänen päähänsä. Hän tiesi mitä toivoisi.

Pian poika puhalsi kynttilät, toivoen toiveensa toteutuvan.


Anteeksi, kun tää oli tämmönen kauheen sekava osa. Halusin noi vaa kasvavan nopeesti, että saisin tähän pian jatkoa :)

Osa 11, It's time to grow

***

Siitä oli kohta jo kuusi viikkoa, kun Riina ja Iiris olivat sopineet sopimuksen.  Iiris muuttaisi vapaan oppimisen kouluun ja olisi siellä, kunnes opinnot päättyisi. Tämä oli kuitenkin kaikin puolin huono sopimus Riinan kannalta. Hän ei tulisi näkemään esikoistaan pitkään aikaan ja hänellä olisi enemmän kädet täynnä pikkuisten kanssa.

Sanni katseli suruissaan ikkunasta, kun taksi kaarsi kauemmas näkyvistä. Hän tiesi isosiskon olevan nyt edes vähän onnellisempi. Sanni nimittäin tiesi Iiriksen ahdistuksista. Nyt talo olisi täynnä vain poikia ja äiti.

Parin päivän päästä:

Sanni katseli lasten kanavaa televisiosta. Pari päivää sitten, hän olisi katsellut samaa kanavaa isosiskonsa kanssa. Molemmat olisivat nauraneet tyhmille ohjelmille. Nyt ohjelmat eivät nauratteet pätkääkään Sannia.

 Yhtäkkiä puhelin pirahti soimaan. Sanni hätkähti ja painoi television kiinni. - Sanni, vastaisitko puhelimeen? Äiti huusi toisesta huoneesta.

Sanni pomppasi ylös tuolilta ja meni puhelimen luo. Hän nappasi sen käteensä ja vastasi siihen. Siellä isosisko soitti ja kysyi tulisiko äiti puhelimeen. Sanni selitti, että ei äiti päässyt.  Onnekseen tyttö sai puhua hetken isosiskonsa kanssa.

 Hetken puhuttuaan, Iiris pyysi heidän äitiään soittamaan myöhemmin. Sanni lupasi välittää viestin. - Äiti, Iiris pyysi, että soittaisit hänelle myöhemmin. Minä menen nyt ulos, Sanni huusi ja lähti kävelemään ulospäin.

 

Äiti ja Isä olivat Sannin ja Santerin pyynnöstä rakennuttaneet ulos leikkipihan. Sanni käveli ulos, koska tarvitsi ilmaa. Siskon puhelu, oli saanut Sannin ikävoimään vaan enemmän siskoaan.

Tyttö valitsi yhden lempilaitteistaan. Ampiaisen joka heilui edestakaisin. Sanni käynnisti laitteen ja meni sen selkään. Laite sai aina tytön iloiseksi, kuten nytkin.

 Santeri tuli ulos myös leikkimään hetkeksi, mutta Sanni lähti sisälle. Santeri ymmärsi siskoaan, koska hän oli ollut läheisempi Iiriksen kanssa.

Sanni istui sohvalle ja nosti kypärän päähänsä. Tyttö tykkäsi valtavasti leikkiä mielikuvitusleikeistä ja tällä kertaa rallikuskina oli kiinnostavaa.

- Harmittaako sua vieläkin Iiriksen lähtö? Santeri kysyi eräänä iltana, kun kaksoset olivat illalla ulkona. - Vähän joo, mutta kai se siitä.

- Mä ymmärrän sua, kyllä muakin harmitti se, mutta se on kai elämää.

Sanni nyökkäsi. Hän oli kiitollinen, että Santeri oli siinä hänen kanssaan.

- Mennäänkö sisälle? Täällä on aika kylmä, Santeri huomautti. Sanni nyökkäsi uudelleen.

- Kiitos, kun olet siinä, Sanni kuiskasi veljensä korvaan. Kyyneleet putosivat väistämättömästi Santerin takille. Santeri halasi Sannia vain tiukemmin ja antoi tytön itkeä. Hieman noloissaan Sanni nyyhki veljeään vasten.

 Sisälle päästyään Sanni istahti nojatuolille yläkerrassa. Häntä hävetti murtua veljensä edessä itkemään. 

 

Sanni käynnisti vielä television, vaikka tiesi, että oli jo todella myöhä. Kyyneleet alkoivat taas hiljalleen valua tytön poskilta ja vaikka hän kuinka yritti pyyhkiä ne pois, niitä ilmestyi vaan kokoajan lisää.

Pian tyttö kumminkin sammutti television. Sanni haukotteli makeasti noustessaan nojatuolista.

Väsyneenä Sanni tiputti päällysvaatteensa maahan kasalle vain, vaikka tyttö tiesi äidin suuttuvan asiasta. Tyttö kömpi viileän peiton alle ja painoi päänsä tyynyn. Sanni ja Santeri olivat saaneet Iiriksen vanhan huoneen, koska kaikki tiesivät, että Iiris ei enään tämän katon alla asuisi. Valitettavasti, koko huone oli muutettu. 

Sanni painoi silmänsä kiinni, mutta kyyneleiden tulo ei loppunut, kun hän oli kerrankin avannut hanansa. 

Lopulta Sannikin sai unen päästä kiinni ja nukahti kosteat kyyneleet poskillaan.

***

Osa 11 jo... Huhhuh mulle :D Kokeilin tänään ekaa kertaa tota uutta tollaista otsikko kuvaa ja se sopii mun mielestä tohon hyvin :) Tää osa oli muuten aika Sanni painoitteinen, mutta se kuuluu juoneen :)