***
Sanni vaihtoi juhlavaatteita päälleen. Oli Joelin synttärit ja Äiti oli sanonut heidän juhlivan perheen kesken, mutta silti äiti halusi lapsilla olevan juhlavaatteet.
Sanni sipaisi meikkiä naamaan. Isä, eikä äitikään kovasti tykänneet siitä tavasta, mutta Sanni sai sillä tavalla itsensä tuntemaan vanhemmaksi. Tyttö katseli hetken itseään peilistä. Hänellä ja Santerilla olisi pian synttärit ja yläastekkin alkaisi. Alakuloisena Sanni käveli ulos vessasta.
-Mikset ole vielä pukeutunut?
- Koska katson tämän ohjelman ensin, Santeri vastasi.
Sanni hymähti veljelleen ja katseli ohjelmaa, jostain autoista.
Santerin puettua hän tuli takaisin nojatuolille istumaan. - Miksköhän meidän täytyy tälläytyä tälleen, vaan kun isällä on synttärit? Eihän tänne tule edes ketään ulkopuolisia... Ei edes Iiris.. Sanni mutisi veljelleen. Santeri katsoi siskoaan ja käänsi sitten päänsä. Iiris oli pari kertaa soitellut kotiin, mutta hänellä oli useinmiten asiaa äidille ja se satutti Sannia.
*Samaan aikaan alakerrassa*
- Voisit sinäkin joskus auttaa, Riina tiuskaisi miehelleen. *Selkään sattui, maha oli kokoajan tiellä ja jalatkin kipeänä* Riina ajatteli.
- Minähän teen täällä ruokaa, Joel vastasi.
- Tarkoitin siivoamisessa.
Riina huokaisi, miten asiat näin olivat menneet.
- Tule tänne, Joel sanoi lempeästi Riinalle ja Riina väsyneenä käveli miehensä luokse.
Joel veti Riinan halaukseen ja Riina painoi päänsä Joelia vasten. - Ei enään kauan, Niin Sanni ja Santeri kasvavat isoiksi. Sitten saamme enemmän apua, Joel kuiskasi Riinan korvaan. Riina vain nyökkäsi.
Pari tuntia myöhemmin Joel seisoi keittiössä, kakku edessään ja odotti. Hän katseli lapsiaan ja vaimoaan hymyillen. Kaikista ongelmista huolimatta, hän rakasti syvästi perhettään.
Joel puhalsi hymyillen kynttilät kakun päältä ja toivoi onnen jatkuvan vielä pitkään.
Sanni katseli isänsä puhaltavan kynttilät ja väänsi tekohymyn kasvoilleen. Tyttö taputti isälleen ja yritti olla iloinen. Häntä harmitti aivan vietävästi, se että Iiris ei edes viitsinyt tulla paikalle. Muka opiskelukiireitä..
Isäkin taputti iloisena ja nauroi, äiti puhalsi johonkin ihme tötteröön. Sanni huokaisi hiljaa.
Muut menivät syömään kakkua, mutta Sannilla ei ollut nälkä. Äiti pyysi tätä antamaan pienemmille kaksosille ruokaa. Ensin hän antoi Nikolle, joka tönäisi pullon lattialle. Sanni huokaisi ja keräsi sirpaleet.
Niko alkoi kitisemään tuolissaan. - Itseppähän tämän aiheutit, Sanni kuiskasi Nikolle joka katseli siskoaan suruissaan.
Sitten Tyttö meni antamaan pullon Niklakselle. Poika nauraa kikatti innoissaan.
Niklas sentään alkoi juomaan kiltisti ja Sanni hymyili veljelleen. Edes toinen niistä arvosti siskonsa apua. ( Anteeksi puhekupla... )
*** Seuraavana iltana ***
Siiri hymyili vaitonaisena seuraavana iltana.. Olisi Hänen ja Santerin synttärti ja Iiris ei olisi täällä taaskaan. Hän katseli äitiä, isää ja sisaruksiaan hymyillen.
Tyttö puhalsi kynttilät toivomatta mitään. Hänen toiveensa ei kuitenkaan toteutuisi.
Sanni siirtyi taakse kannustamaan veljeään ja taputtamaan. Hän väänsi jälleen hymyn kasvoilleen.
Santeri katsoi, kun Sanni siirtyi taaksepäin ja meni itse korokkeelle. Hän mietti hetken mitä toivoisi. Sitten se pongahti hänen päähänsä. Hän tiesi mitä toivoisi.
Pian poika puhalsi kynttilät, toivoen toiveensa toteutuvan.
Anteeksi, kun tää oli tämmönen kauheen sekava osa. Halusin noi vaa kasvavan nopeesti, että saisin tähän pian jatkoa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti