Osa 11, It's time to grow

***

Siitä oli kohta jo kuusi viikkoa, kun Riina ja Iiris olivat sopineet sopimuksen.  Iiris muuttaisi vapaan oppimisen kouluun ja olisi siellä, kunnes opinnot päättyisi. Tämä oli kuitenkin kaikin puolin huono sopimus Riinan kannalta. Hän ei tulisi näkemään esikoistaan pitkään aikaan ja hänellä olisi enemmän kädet täynnä pikkuisten kanssa.

Sanni katseli suruissaan ikkunasta, kun taksi kaarsi kauemmas näkyvistä. Hän tiesi isosiskon olevan nyt edes vähän onnellisempi. Sanni nimittäin tiesi Iiriksen ahdistuksista. Nyt talo olisi täynnä vain poikia ja äiti.

Parin päivän päästä:

Sanni katseli lasten kanavaa televisiosta. Pari päivää sitten, hän olisi katsellut samaa kanavaa isosiskonsa kanssa. Molemmat olisivat nauraneet tyhmille ohjelmille. Nyt ohjelmat eivät nauratteet pätkääkään Sannia.

 Yhtäkkiä puhelin pirahti soimaan. Sanni hätkähti ja painoi television kiinni. - Sanni, vastaisitko puhelimeen? Äiti huusi toisesta huoneesta.

Sanni pomppasi ylös tuolilta ja meni puhelimen luo. Hän nappasi sen käteensä ja vastasi siihen. Siellä isosisko soitti ja kysyi tulisiko äiti puhelimeen. Sanni selitti, että ei äiti päässyt.  Onnekseen tyttö sai puhua hetken isosiskonsa kanssa.

 Hetken puhuttuaan, Iiris pyysi heidän äitiään soittamaan myöhemmin. Sanni lupasi välittää viestin. - Äiti, Iiris pyysi, että soittaisit hänelle myöhemmin. Minä menen nyt ulos, Sanni huusi ja lähti kävelemään ulospäin.

 

Äiti ja Isä olivat Sannin ja Santerin pyynnöstä rakennuttaneet ulos leikkipihan. Sanni käveli ulos, koska tarvitsi ilmaa. Siskon puhelu, oli saanut Sannin ikävoimään vaan enemmän siskoaan.

Tyttö valitsi yhden lempilaitteistaan. Ampiaisen joka heilui edestakaisin. Sanni käynnisti laitteen ja meni sen selkään. Laite sai aina tytön iloiseksi, kuten nytkin.

 Santeri tuli ulos myös leikkimään hetkeksi, mutta Sanni lähti sisälle. Santeri ymmärsi siskoaan, koska hän oli ollut läheisempi Iiriksen kanssa.

Sanni istui sohvalle ja nosti kypärän päähänsä. Tyttö tykkäsi valtavasti leikkiä mielikuvitusleikeistä ja tällä kertaa rallikuskina oli kiinnostavaa.

- Harmittaako sua vieläkin Iiriksen lähtö? Santeri kysyi eräänä iltana, kun kaksoset olivat illalla ulkona. - Vähän joo, mutta kai se siitä.

- Mä ymmärrän sua, kyllä muakin harmitti se, mutta se on kai elämää.

Sanni nyökkäsi. Hän oli kiitollinen, että Santeri oli siinä hänen kanssaan.

- Mennäänkö sisälle? Täällä on aika kylmä, Santeri huomautti. Sanni nyökkäsi uudelleen.

- Kiitos, kun olet siinä, Sanni kuiskasi veljensä korvaan. Kyyneleet putosivat väistämättömästi Santerin takille. Santeri halasi Sannia vain tiukemmin ja antoi tytön itkeä. Hieman noloissaan Sanni nyyhki veljeään vasten.

 Sisälle päästyään Sanni istahti nojatuolille yläkerrassa. Häntä hävetti murtua veljensä edessä itkemään. 

 

Sanni käynnisti vielä television, vaikka tiesi, että oli jo todella myöhä. Kyyneleet alkoivat taas hiljalleen valua tytön poskilta ja vaikka hän kuinka yritti pyyhkiä ne pois, niitä ilmestyi vaan kokoajan lisää.

Pian tyttö kumminkin sammutti television. Sanni haukotteli makeasti noustessaan nojatuolista.

Väsyneenä Sanni tiputti päällysvaatteensa maahan kasalle vain, vaikka tyttö tiesi äidin suuttuvan asiasta. Tyttö kömpi viileän peiton alle ja painoi päänsä tyynyn. Sanni ja Santeri olivat saaneet Iiriksen vanhan huoneen, koska kaikki tiesivät, että Iiris ei enään tämän katon alla asuisi. Valitettavasti, koko huone oli muutettu. 

Sanni painoi silmänsä kiinni, mutta kyyneleiden tulo ei loppunut, kun hän oli kerrankin avannut hanansa. 

Lopulta Sannikin sai unen päästä kiinni ja nukahti kosteat kyyneleet poskillaan.

***

Osa 11 jo... Huhhuh mulle :D Kokeilin tänään ekaa kertaa tota uutta tollaista otsikko kuvaa ja se sopii mun mielestä tohon hyvin :) Tää osa oli muuten aika Sanni painoitteinen, mutta se kuuluu juoneen :)