10. maaliskuuta 2014

Osa 15, Let's move on together



                           *** 10 vuotta myöhemmin ***

Ne päivät, jotka tuntuivat Sannista mahtavilta, tuntuivat menevän aivan liian nopeasti. Isän kuoleman jälkeen, äiti oli ollut kuin hermoraunio.  Hän oli itkenyt joka päivä ja maannut sängyllä. Joten lapset olivat yhdessä ostaneet äidilleen pienen loma matkan.

Isommat lapset olivat yhdessä hoitaneet pienempiä, vaikka ikävä painoikin päälle.  Pari viikkoa äiti olikin lomalla, kunnes palasi kotiin. Siitä lähtien vuodet olivat vierineet liian nopeasti. Iiris ja Lenny aikuistuivat ja muuttivat omaan kotiin, Sanni ja Santeri olivat valmistuneet ja pienemmätkin aloittaneet koulutien.

Isompien kaksosten valmistujaisten jälkeen, Oli Sannilla pakattuna tavarat autossaan. Tyttö oli omilla säästöillään ostanut istelleen talon ja sisustanut sen itse. Ekaa kertaa elämässään tyttö aikoi asua yksin ja se hieman oli pelottanut Sannia.

 Sanni istui asuntonsa sohvalla miettien viimepäiviä. Pian uuteen kotiin saavuttuaan, tyttö oli varannut itselleen matkan Ranskaan ja ollut siellä kolme päivää. Niiden päivien tapahtumat olivat jääneet tytön mieleen, eikä hän oikein ajatellut muutakaan, kun päivät pitkät oli kotona.

Sanni yritti löytää itselleen tekemistä, ennenkuin päivän lehti tulisi. Tytöllä ei ollut vielä töitä.


Kaikki oli alkanut pari päivää sitten, tytön soittaessa taksia hakemaan hänet. Sanni oli innoissaan ollut lähdössä matkalleen ja laukut olivat olleet pakattuina jo pitkän aikaa.

Monen tunnin lennon jälkeen, Sanni oli saapunut päämääränsä. Ihastuksissaan tyttö katseli ympärilleen, kun paikallinen taksi kuski vei tytön laukut sisälle.

Ensimmäiseksi Sanni oli suunnannut kaupungille ja pieneen kuppilaan. Tyttö istui paikalleen ja katseli ympärilleen ja pian tytön huomio kiinnittyi komeaan mies myyjään.

Tyttö kiinnostui myyjästä ja meni ostamaan jotain. Pian Sanni huomasikin ajan kuluneen nopeasti jutellessa myyjälle. Sanni kertoi lähtevänsä pian majoituspaikkaansa ja sanoi heipat.

Sanni oli ehtinyt jo ulos asti, kun mies huusi hänen nimeään ja seurasi. Köpelöllä englannilla mies kysyi, voisiko tavata tämän  naisen uudelleen. Ja Sanni tietenkin suostui.

           Sanni ja Tämä mies näkivät siinä parina päivänä toisiaan aika useastikkin ja viihtyivät toistensa seurassa. Sanni tunsi jotain iloista ja kuplivaa sisällään ja mahassa tuntui kuin sadat perhoset olisivat myllertäneet siellä.       


Jännittyneenä Sanni kumartui eteenpäin ja painoi omat huulensa miehen omille. Tuon lämpimät huulet sulautuivat todella hyvin Sannin omiin ja suudelma olikin erittäin miellyttävä.

                       ***Seuraavana päivänä***

Seuraavana päivänä, hieman haikeana Sanni käveli hänelle tässä tutuksi tulleen kaupan luokse ja asteli suoraan tiskin taakse. Surullisesti tyttö kertoi lähtevänsä kotiinsa illalla.

Sanni huomasi tuonkin mielen painuneen alas ja sanoi voivansa soitella. - Onko sinun pakko lähteä? Mies kysyi hiljaisella äänellä.  - On, Sanni vain sanoi.

Molemmat sitten vaistomaisesti painautuivat toisiaan vasten ja suutelivat pitkään. Molemmat tiesivät, että se hyvinkin voisi olla heidän viimeinen suudelmansa. Suudelma valitettavasti loppui molempien mielestä liian aikasin ja he sanoivat hyvästit.

24 tunnin kuluttua Sanni seisoi oman kotinsa edessä, haikein mielin. Tulisiko hän ikinä näkemään tuota kyseistä miestä enää?



Huhhuh.. :D Oon uurtanu tätä osaa pitkän aikaa ja tässä onki nyt tullu aika iso hyppy tarinaani :) Mitäs mieltä olette Sannista ja tuosta mysteeri miehestä? Olikos Sanni hyvä valinta jatkaksi? :) Haluatteko joskus extraa jostain muista henkilöistä? :)


 Heippa nyt :)