6. lokakuuta 2013

Osa 4, We start our happines

Saavuttuaan kotiin sairaalasta, Oli Doug valmiina talolla. - Toin tuon pinkin pinnasängyn, Doug sanoi. Riina katsahti sänkyä kohti ja hymyili.

Pian kuitenkin Dougin piti lähteä. Miehellä oli aamulla työvuoro ja oli jo aika myöhä. Pettyneenä Riina katseli ovea.

Sitä Riina ei tiennyt, että myös Doug oli pettynyt. Doug toivoi, että voisi asustaa lapsensa ja Riinan kanssa samassa huushollissa, sen sijaan, hän joutui palaamaan kylmään petiinsä.

Viedessään Iiiristä kehtoon, Riina katseli tytön rauhoittavia silmiä. Miten tyhmä hän olisikaan ollut, jos olisi luopunut tyttärestään. Hän ei enään ikinä haluaisi paskaa entistä elämäänsä takaisin.

Iiris haukotteli makeasti ja sama haukotus tarttui Riinaankin. Häntäkin väsytti hirveästi.

Riina katseli vielä hetken Iiristä, kunnes päätti itsekkin mennä nukkumaan.

Riina avasi hiuksensa ja vaihtoi yöpaitansa päälle. Silmät eivät meinanneet pysyä auki.

Riina päästi tyytyväisen huokaisun laskiessaan päänsä tyynyyn. Pienen Iiiriksen tuhina äänet rauhoittavat Riinaa ja Riina päätti puhua huomenna Dougin kanssa vakavasti.

Ensimmäisenä yönä Riina huomasi, että Iiiris nukkui tyytyväisenä, kunnes jokin oli hätänä. Yleensä ei niin aamu-virkku Riina nousi kahdeksalta pikkuisensa huutoon.

Otettuaan Iiriksen syliinsä ja annettuaan tuttipullosta maitoa, tyttö hiljeni. Iiris joi ahnaasti nälkäänsä maitoa ja Riina hymyilytti taas.

Silitellessään ja halaillessaan vauvaansa, Riina muisti Dougin. Hänellä oli jo tosi kova ikävä ja hän toivoi tapaavansa Dougin tänään.

 -Kyllä äiti soittaa isille tänään, Riina kuiskasi Iirikselle jota hän halasi.  Vauva tuntui niin pehmoiselta häntä vasten.

Vaikka Riina oli loppujen pitänyt lapsensa, häntä silti ahdisti se sininen paita ja ne housut. Hän työnsi ne vaatehyllynsä perälle ja etsi mekkoaan. Mekon puettuaan hän meni peilin eteen ja alkoi saksia hiuksistaan lyhyet. Riina oli tyytyväinen lopputuloksesta ja sininen värikin oli kadotettu. Riina vielä kevensi meikkejään. Nyt olisi aika soittaa Dougille.

Riina istui sohvalle ja katseli tytärtään joka tuhisi rauhallisesti.  Hän otti puhelimen käteensä ja soitti.

Puhelimeen vastannut Doug kertoi olevansa töissä. Pettyneenä Riina sanoi soittavansa takaisin myöhemmin. Riina avasi tv:n ja katseli aamu-uutisia.

Riina pääsi taas kirjoittamaan koneellaan, mutta yhtäkkiä kone pimeni. Riinalla ei ollut varaa kutsua korjaajaa, joten hän yritti korjata sitä itse.

Eipä korjaus keikka onnistunut ja Riina kärähti. Säikähtäneenä Riina kiirehti suihkuun puhdistamaan itseään. Sen jälkeen hän varmana soittaisi korjaajan.

Harmistuneena Riina soitti korjaajalle, joka lupasi tulla, kun ehtisi. Riina katsahti kelloa, ja mietti olisiko Doug päässyt jo töistä.

Odottaessaan korjaajaa, Riina nappasi juotavaa jääkaapista ja alkoi juoda sitä. Pikkuinen Iiris nukkui tuhisi vieläkin, vaikka Riina uskoi tuon pian heräävän.

Korjaajan korjatessa konetta, Riina päätti soittaa uudelleen Dougille, mutta Doug oli edelleen töissä.

Riina istui sohvalle, Korjaajan kirotessa takana. Hän tuijotti itseään television pimeästä ruudusta.

Korjaajan lähtiessä, Riina päätti koittaa soittaa taas Dougille. Jos hän olisi päässyt nyt töistä.

Riina nappasi puhelimensa käteensä ja näppäili tutun numeron. Jos kolmas kerta nyt toden sanoisi. Ja sanoihan se. Dougin pirteä ääni kertoi päässeensä juuri töitä. Riina kysyi voisiko Doug tulla hänen luokseen juttelemaan. - Vakavasti, Riina päätti lauseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti