Osa 5, Don't trust too much

Riina huokaisi laskiessaan Iiristä kehtoon. Hän oli saanut juuri siivottua jäljet, kun tyttö oli halunnut nukkumaan.

Iiris haukotteli makeasti, kun Riina laski tyttärensä kehtoon. Olihan päivä ollut pitkä kaikilla. Riina painoi hellän pusun tyttärensä otsalle ja toivotti hyvät yöt.

Iiriksen juuri nukahdettua, Riinan puhelin soi. Hän nappasi puhelimen äkkiä pöydältä ja vastasi. - Riina, mä on siis tosi tosi pahoillani, Kuului luurista Dougin ääni.  - Mun oli pakko jäädä töihin, Doug jatkoi.  - Sun oli pakko jäädä töihin tyttäresi synttäreinä? Riina sähisi puhelimeen. Riinaa harmitti, että ainakun hän yritti sopia tapaamista Dougin kanssa, Oli mies joko töissä tai muuten kiireinen.  Kovasti Doug aina pyyteli anteeksi, lähetti kukkia ja suklaata. Huokaisten Riina sulki puhelimen kesken Dougin anteeksi pyynnön. Tätäkin oli kestänyt jo kohta vuoden.

Väsyneenä Riina laittoi puhelimen pois. Hän ei katunut päätöstään pitää Iiristä, Hän katui päästöstä antaa itsensä ihastua Dougiin. Ei Doug paha ihminen ollut, Riinasta tuntui, että Doug ei ollut se oikea hänelle.

Riina käveli sohvalle. Eihän he olleet Dougin kanssa yhdessä edes, mutta Doug oli antanut ymmärtää, että heidän välillänsä oli ystävyyttä enemmän. Riina painoi silmänsä kiinni ja Kyyneleet tulivat.

Seuraavana päivänä, Riina meni hakemaan tytärtään. - Nyt vaihdetaan kaikki asiat uusiksi, jookos? Riina leperteli tyttärelleen.

Riina pakkasi kamansa ja Iiiriksenkin kamat. Taksiveneessä istuessaan Riina katseli maisemia. Uudet tuulet puhaltaa.

Istuessaan taksissa, Riinaa jännitti valtavasti. Hän oli tyytyväinen päätökseensä, mutta hänen mahassaan painoi jokin, kuin Riina olisi tekemässä jotain väärin.

Talo oli hirveän värinen, mutta se oli Riinan oma. Ikioma talo. Pikkuinen Iiris ei vielä mitään tästä kunnolla tajunnut, mutta näytti tyttökin hymyilevan.

Vietyään Iiriksen päiväunille, Meni Riina ulos maalailemaan. Sää oli kaunis ja Riina halusi viettää ulkona hetken.

 Sisällä Riina päätti tehdä uunillaan pizzaa. Siitäkin oli ikuisuus, kun Riina oli syönyt pizzaa viimeksi.

Ja pizzasta tuli hyvää. Riina nautiskeli syödessään ja mietti. Hän ei voisi kieltää Dougia tapaamasta Iiristä, mutta itse hän ei aikonut langeta tuon miehen pauloihin enään.

Riina oli lopettanut juuri ateriansa, kun ovikello soi. Riina käveli ovelle päin. Joel. Se oli taas pitkästä aikaa Joel.

Yhtäkkiä Joel vetäisi kukkapuskan takaansa. Riina yllättyi, mutta otti kukat vastaan. Joelin jalat näyttivät omituisilta. Olivatko ne suomuiset...

- Joel, onko siitä vuosi... Riina ähkäisi. - On ja olen pahoillani, olen ollut kaukana täältä pitkään, Joel vastasi suru silmissään.

Joel painoi kylmät ja jotenkin märät huulensa Riinan vastaaville. Riina vanhan kaavan mukaan vastasi suudelmaan hämmentyneenä. Ensin Doug, nyt Joel. Mitä nämä miehet hänelle tekivät, kun sydän pamppaili. Olenko sekoamassa??!!?

Osa 4, We start our happines

Saavuttuaan kotiin sairaalasta, Oli Doug valmiina talolla. - Toin tuon pinkin pinnasängyn, Doug sanoi. Riina katsahti sänkyä kohti ja hymyili.

Pian kuitenkin Dougin piti lähteä. Miehellä oli aamulla työvuoro ja oli jo aika myöhä. Pettyneenä Riina katseli ovea.

Sitä Riina ei tiennyt, että myös Doug oli pettynyt. Doug toivoi, että voisi asustaa lapsensa ja Riinan kanssa samassa huushollissa, sen sijaan, hän joutui palaamaan kylmään petiinsä.

Viedessään Iiiristä kehtoon, Riina katseli tytön rauhoittavia silmiä. Miten tyhmä hän olisikaan ollut, jos olisi luopunut tyttärestään. Hän ei enään ikinä haluaisi paskaa entistä elämäänsä takaisin.

Iiris haukotteli makeasti ja sama haukotus tarttui Riinaankin. Häntäkin väsytti hirveästi.

Riina katseli vielä hetken Iiristä, kunnes päätti itsekkin mennä nukkumaan.

Riina avasi hiuksensa ja vaihtoi yöpaitansa päälle. Silmät eivät meinanneet pysyä auki.

Riina päästi tyytyväisen huokaisun laskiessaan päänsä tyynyyn. Pienen Iiiriksen tuhina äänet rauhoittavat Riinaa ja Riina päätti puhua huomenna Dougin kanssa vakavasti.

Ensimmäisenä yönä Riina huomasi, että Iiiris nukkui tyytyväisenä, kunnes jokin oli hätänä. Yleensä ei niin aamu-virkku Riina nousi kahdeksalta pikkuisensa huutoon.

Otettuaan Iiriksen syliinsä ja annettuaan tuttipullosta maitoa, tyttö hiljeni. Iiris joi ahnaasti nälkäänsä maitoa ja Riina hymyilytti taas.

Silitellessään ja halaillessaan vauvaansa, Riina muisti Dougin. Hänellä oli jo tosi kova ikävä ja hän toivoi tapaavansa Dougin tänään.

 -Kyllä äiti soittaa isille tänään, Riina kuiskasi Iirikselle jota hän halasi.  Vauva tuntui niin pehmoiselta häntä vasten.

Vaikka Riina oli loppujen pitänyt lapsensa, häntä silti ahdisti se sininen paita ja ne housut. Hän työnsi ne vaatehyllynsä perälle ja etsi mekkoaan. Mekon puettuaan hän meni peilin eteen ja alkoi saksia hiuksistaan lyhyet. Riina oli tyytyväinen lopputuloksesta ja sininen värikin oli kadotettu. Riina vielä kevensi meikkejään. Nyt olisi aika soittaa Dougille.

Riina istui sohvalle ja katseli tytärtään joka tuhisi rauhallisesti.  Hän otti puhelimen käteensä ja soitti.

Puhelimeen vastannut Doug kertoi olevansa töissä. Pettyneenä Riina sanoi soittavansa takaisin myöhemmin. Riina avasi tv:n ja katseli aamu-uutisia.

Riina pääsi taas kirjoittamaan koneellaan, mutta yhtäkkiä kone pimeni. Riinalla ei ollut varaa kutsua korjaajaa, joten hän yritti korjata sitä itse.

Eipä korjaus keikka onnistunut ja Riina kärähti. Säikähtäneenä Riina kiirehti suihkuun puhdistamaan itseään. Sen jälkeen hän varmana soittaisi korjaajan.

Harmistuneena Riina soitti korjaajalle, joka lupasi tulla, kun ehtisi. Riina katsahti kelloa, ja mietti olisiko Doug päässyt jo töistä.

Odottaessaan korjaajaa, Riina nappasi juotavaa jääkaapista ja alkoi juoda sitä. Pikkuinen Iiris nukkui tuhisi vieläkin, vaikka Riina uskoi tuon pian heräävän.

Korjaajan korjatessa konetta, Riina päätti soittaa uudelleen Dougille, mutta Doug oli edelleen töissä.

Riina istui sohvalle, Korjaajan kirotessa takana. Hän tuijotti itseään television pimeästä ruudusta.

Korjaajan lähtiessä, Riina päätti koittaa soittaa taas Dougille. Jos hän olisi päässyt nyt töistä.

Riina nappasi puhelimensa käteensä ja näppäili tutun numeron. Jos kolmas kerta nyt toden sanoisi. Ja sanoihan se. Dougin pirteä ääni kertoi päässeensä juuri töitä. Riina kysyi voisiko Doug tulla hänen luokseen juttelemaan. - Vakavasti, Riina päätti lauseen.

Osa 3, It's not as easy as it seems

Riina istui kädet nihkeinä sohvallaan, odottaen ovikellon soivan.

Pitkän ajan jälkeen ovikello soi. Riina nousi vaivanollisesti sohvalta.

Ystävällisesti Riina kätteli miestä. Häntä jännitti hirveästi, niin että mahan pohjassa kutkutti, vai oliko se vauva...

Mies käveli Riinan pyynnöstä sisälle, mutta Riina jäi hetkeksi  ulos seisomaan. Häntä jännitti hirveästi.

 - Tuota, minulla olisi asiaa, Riina miltei kuiskasi. Hänen äänensä värisi, mikä ihmetytti miestä.

- Tuota noin, Minä... Riina yritti, mutta hänen äänensä särkyi ja hän setvi hetken kurkkuaan. - Minä olen raskaana, sinulle, Riina sai viimein kuiskattua.

- Mitä, Mies jonka  nimi oli Doug sai vain sanottua. Riina toivoi ettei joutuísi sanoa samaa uudelleen.  - En ole varma pidänkö sen, Riina kuiskasi.

Doug laski kätensä Riinan olkapäälle. - Älä, Doug kuiskasi. Riina avasi silmänsä auki ja tuijotteli hetken aikaa miestä kummissaan. - Mitä? Nyt oli Riinan vuoro kysyä.

Doug laski kätensä nopeasti alas ja mietti selvästi jotain. - Älä tapa vauvaa, Doug sai jotenkin sanat ulos.

Riina hämmästyi vain entisestään, kun huomasi Dougin punaiset posket. Punastuiko mies?

Riina laski katseensa alas. Tätä hän ei ollut osannut odottaa. Ei sitten ollenkaan.

- Siis mitä? Riina sai pitkän hiljaisuuden jälkeen sanottua. - Minä en tajua, luulin sun suuttuvan, haukkuvan mua, Riina sanoi tosi hämmentyneenä ja nosti kätensäkkin ylös.

- Tota, kun asia on niin, että.. Doug yritti saada äänensä pysymään kasassa. Nyt oli se hetki. - Riina, mä pidän susta paljon. Valtavasti, Doug sanoi hetken päästä ja katsoi Riinaa silmiin.

Doug vääntelehti tuskissaan, tuntiessaan Riinan tuijottavan.  -Pidät? Minusta? Riina kuiskasi.

Doug hivuttautui lähemmäs Riinaa, eikä Riina Dougin onneksi mennyt kauemmaksi. - Kun me ensimmäistä kertaa nähtiin, kaikki muuttui kauniiksi minun silmissäni. Ne tapaamiset sinun kanssasi, oli unelmaa, mutta kun laitoit yhtäkkiä poikki... Et soittanut tai mitään, olin viikkokausia murtunut. En jaksanut töissä, en kotona. Oikeastaan itkin vaan. Mutta sitten sinä soitit minulle. Sain kuulla äänesi ja pyysit kylään. Juoksin melkein koko matkan tänne, Doug sanoi päästäen tuntemuksiaan ulos. Riina oli entistä enemmän hämmentyneenpi, mutta Dougin sanat saivat hymyn Riinan huulille.

Doug kaappasi Riinan syliinsä ja puristi tätä itseään vasten. Doug pelkäsi Riinan työntävän tämän pois, mutta Riina nostikin kätensä ja puristi Dougia takaisin. - Doug, minäkin pidän sinusta, Riina kuiskasi.

Riina painoi huulensa Dougin huulille. Doug vastasi suudelmaan. Suudelma jatkui, mutta yhtäkkiä Riinan mahaa alkoi painaa ikävästi.

Riina painoi kätensä vatsalleen ja yritti hengittää rauhallisesti. Doug oli menossa puhelimen luokse tilaamaan taksia. Riina tunsi paniikin nousevan.

Taksin tultua Riina koitti kävellä taksille. Hän tunsi kivun lävistävän hänen kehonsa, kun supistuksia tuli.

Taksissa istuessaan Riina yritti koota ajatuksiaan. Häntä pelotti hirveästi.

Astuttuaan ulos taksista, Riina käveli sairaalalle päin Dougin jäädessä maksamaan kyytiä.

Saatuaan maksettua kyydin, Doug lähti ripein askelin kohti ovea. Häntäkin jännitti. Tämä kaikki. Riina, Vauva, tulevaisuus. Eniten Dougia pelotti. Aikoiko Riina oikeasti antaa vauvansa pois..

Parin päivän päästä illalla, Riina astui ylos pienen nyytin kanssa. Tyttö Iriis tuhisi Riinan sylissä. Tyttö oli nimetty sairaalassa ja Doug oli ollut Riinan tukena koko sen kymmen tuntisen synnytyksen aikana. Kun Riina oli viimein saanut tyttärensä syliinsä, häneltä oli tullut kyyneleet. Miten itsekäs hän oli ollutkaan.

Onnellisena Riina käveli taksille päin. Hän oli päättänyt pitää tyttärensä. Doug oli purskahtanut onnen kyyneliin kuultuaan päätöksestä. Hän tulisi elämään onnellisena tyttärensä ja Dougin kanssa.