Parin päivän päästä Riinan epäilyt vahvistuivat. Nainen oli ollut istumassa, kun oli tuntenut liikettä. Hän poinkaisi ylös nopeasti ja rauhoituttuaan nainen silitteli vatsaansa hymy huulilla.
Ylhäälle mentyään nainen päätti kertoa Iirikselle uutisen. Onneksi tyttö otti sen hyvin.
Riina katsoi vielä jälkeensä ja huomasi, kun Iiris alkoi taas tekemään jotain omia juomiaan.
Joelkin kuuli astiasta pian. Tosi iloinen Joel oli ja rakastunut pari halaisi hetken aikaa.
Raskaus aikana Riina sai taas intoa maalaamiseen. Maalaminen rentoutti, vaikka selkäkipu olikin välillä mukana.
Päivät mateli ja Riina yritti opettaa kaksosille kaikkea tärkeää, kuten puhumista.
Santerille puhumisen oppiminen oli helpompaa, kuin Sannille. Tyttö vain katseli ympärilleen, eikä huomioinut äitiään ollenkaan.
Iiiris oli todellakin alkanut kunnolla opiskelemaan logiikaansa eteenpäin. Tytölle oli uusi unelma tullut tulla lääkäriksi. Lenny tykkäsi yleensä katsella, kun Iiris luki. Hänelle tuli iloinen olo, kun näki Iiriksen pohtivia mielentiloja. Lenny hymähti ja jäi katselemaan Tyttöä.
Tyttö luki monta tuntia päivässä ja vaikka vaikutti siltä, että tyttö oli kokoajan nenä kirjassa, Oikeasti hän teki myös muutakin.
*Kertoja muoto vaihtuu: Iiris*
Istuin lattialla Lenny sylissäni. Olin pyytänyt häntä muuttuman hetkeksi aikaa nukeksi, nii voisin halata häntä kovaa, lysähtämättä itse lattialle. Minua oli alkanut viime päivinä ahdistaa aivan hirveästi. Ja uusin ahdistus oli äidin raskaus. Tietysti olin onnellinen hänen puolestaan, mutta ajatus siitä, että sisaruksia tulisi lisää ja talo täyttyisi ahdisti mieltäni. Olin jutellut asiasta Isälle. Isä oli pyytänyt minua luokseen asumaan, mutta en uskonut sen auttavan.
Uppouduin enemmän ja enemmän olemaan yksikseni tai Lennyn kanssa. Kemistin pöytäni oli minulle iloni, koska tykkäsin paljon tehdä erilaisia kokeita sillä.
Lenny kuunteli murheeni kyllä ja se helpotti oloani hieman, mutta ei paljoa. Äidille en uskaltaisi puhua ja Joel tai Isäpuoleni ei varmaan osaisi auttaa...
Eräänä iltana ajattelin puhua äidille. Kutsuin äidin luokseni ja katselin häntä hetken. Minulla tuntui iso pala kurkussa ja kyyneleet polttelivat jo silmiäni. - Äiti, Kuiskasin, mutta en pystynyt jatkamaan lausetta ja kipitin vain pois.
Yhtäkkiä kuulin äidin huutavan Joelin nimeä, ja itkevän. Synnytys oli käynnistynyt. Joel käski minun huolehtia kaksosista ja juoksi äidin perään.
Äiti ja Joel olivat kauan aikaa sairaalassa. Sanni ja Santeri ihmettelivät, kun äitiä ei näkynyt.
Äiti oli saanut sairaalasta mukaan kantokopan, jossa makasi KAKSI lasta. Äiti oli siis saanut taas kaksoset. Joelin soitettua astiasta, Painoi se pala kurkussani enemmän.
Uudet sisarukseni olivat molemmat poikia. Niko ja Niklas, kuten äiti ja Joel olivat heidät nimenneet.
Kuulin yläkerrasta äidin lepertelevän kaksosille Joelin kanssa. Pala kurkussani tuntui kokoajan isommalta ja isommalta.
Loppuun tämmöne extra:
Synttäreitä vietettiin talossa ja mä videoin niitä :) Eli ensi osassa kaikki muut paitsi Joel on jollain tapaa kasvanut. Ja mun piti heittää se koira ulos talosta... :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti