Osa 1, Shit happens

Paska....

 Paska....

 Paska...

 Riina sulki silmänsä ja antoi kyynelten valua. Kaikki oli päin persettä. Paska! Riinan teki mieli huutaa täysiä, mutta antoi itsensä vain itkeä uneen.

Suihkussa käytyään, Riina värjäsi hiuksiaan ja laittoin ne näppärästi nutturalle. Paskat tästäkin kaikesta vaivasta. Pari viikkoa sitten alkanut oksentelu oli ollut vielä pientä, sen rinnalla mitä oli tulossa.

Riina käveli hitaasti juuri ostamalleen vaatekaapille. Vaatteet kiristivät ja päässä jyskytti. Huono olo teki tulojaan, mutta Riina vähät välitti siitä. Kyyneleet polttivat silmäkulmissa vieläkin. Riina oli käynyt päivällä lääkärissä ja saanut ihan täysin paskoja uutisia. Onnittelut Riina, Sinusta tulee mahtava äiti..

 Vaihdettuaan löysemmät vaatteet, meni Riina sohvalle istumaan. Ensin miljoona pikku testiä ja sitten PAM.  Sinusta tulee mahtava äiti. Hei haloo, ÄITI? MINUSTA? Koko kaupungin oma lutka. Voi paskat.

Riina kaatui sohvalle makaamaan ja nosti jalat ylös... Äiti... Miten hänestä voisi ikinä tulla äitiä jollekkin vauvalle... Entä abortti, pliis sano, et mä saan heti ajan,  Riina oli rukoillut. Ei nyt enään, raskaus on jo liian pitkällä siihen, Se saamarin lääkäri oli todennut rauhallisesti. Riina oli noussut ja paiskannut oven perässään. Tän siitä sitten sai...

Uupuneenä päivästä, Riina sulki silmänsä ja kuvitteli kaiken olevan toisin. Aivan kaiken. Ei tälläistä rämää paska kämppää tai mitää muutakaan...

Seuraavana päivänä, Riina meni poistamaan Nettideitti profiilinsa, Mitä hittoa hän silläkin tekisi, kun olisi joku kakara kokoajan jaloissa. NYT MÄ SEN KEKSIN!!! Adoptio. Se olisi ratkaisu. Hän joutuisi vaan synnyttämään sen kakaran ja sen jälkeen hän antaisi sen adoptioon. PELASTUS ISOLLA P-KIRJAIMELLA!!! ( :DDDDD )

Riina maalasi hymy suissa koko päivän, Ei hän mikään hyvä ollut, mutta hän rakasti maalata.

Huonon olon aallot pyyhkäisivät ohi useasti ja hänen oli pakko välillä kurkotaa laidan yli. Riina kuitenkin tunsi olonsa nyt niin huonoksi että päätti lopettaa tältä päivältä.

Uuvahtaneena hän istahti piha tuoliin. Tämä viikko oli ollut raskas ja hän oli itkenyt enemmän kuin ikinä. Riina katseli kun kauempana meni moottorivene ja vesi kimmalsi kuun jäljiltä. Jossain vaiheessa Riina nukahti.

Nukuttuani hetken ylhäällä kylmä saavutti minut, Portaita käveltyäni tunsin jotain mahassani ja jokin liikahti. Painoin refleksistä käteni mahani päälle. Vauva...

Sisälläni yritin saada ajatukseni muualle... Vauva... Tiskit tiskattua päätin mennä tietokoneelle... Nämä hormonit saivat minut tekemään ihan erillaisia asioita, kuin ennen.

Pääni oli täynnä ideoita ja ajatuksia, joten ne piti saada kirjoitettua jotenkin johonkin. Tietokoneeni oli paras mahdollinen kirjoitus paikka. Saakelin hormonit.

Kirjoittaminen vei Riinalta useamman tunnin ja pään ajatukset saivat paljon sijaa paperilla.
Ajatukset lensivät Riinan päässä. Ne hormonit.

Riina hieroi hetken hartioitaan ja nousi ylös. Ulkona oli ihana ilma ja lähti ajamaan asunto veneellään vedelle päin. Siellä hän vaihtoi uikkarit ja hyppäsi veteen. Lämmin vesi hyväili Riinan ihoa ja hän nautti uimisisesta pitkästä aikaa.

Parin päivän päästä, Riinan puhelin soi. Tuttu nimi vilkkui näytöllä ja Riina meinasi painaa punaista, mutta vihreää hän painoi. Sydäntä kivisti, kun hän kuuli sen tutun äänen.

- Riina?!?