Osa 15, Let's move on together

                           *** 10 vuotta myöhemmin ***

Ne päivät, jotka tuntuivat Sannista mahtavilta, tuntuivat menevän aivan liian nopeasti. Isän kuoleman jälkeen, äiti oli ollut kuin hermoraunio.  Hän oli itkenyt joka päivä ja maannut sängyllä. Joten lapset olivat yhdessä ostaneet äidilleen pienen loma matkan.

Isommat lapset olivat yhdessä hoitaneet pienempiä, vaikka ikävä painoikin päälle.  Pari viikkoa äiti olikin lomalla, kunnes palasi kotiin. Siitä lähtien vuodet olivat vierineet liian nopeasti. Iiris ja Lenny aikuistuivat ja muuttivat omaan kotiin, Sanni ja Santeri olivat valmistuneet ja pienemmätkin aloittaneet koulutien.

Isompien kaksosten valmistujaisten jälkeen, Oli Sannilla pakattuna tavarat autossaan. Tyttö oli omilla säästöillään ostanut istelleen talon ja sisustanut sen itse. Ekaa kertaa elämässään tyttö aikoi asua yksin ja se hieman oli pelottanut Sannia.

 Sanni istui asuntonsa sohvalla miettien viimepäiviä. Pian uuteen kotiin saavuttuaan, tyttö oli varannut itselleen matkan Ranskaan ja ollut siellä kolme päivää. Niiden päivien tapahtumat olivat jääneet tytön mieleen, eikä hän oikein ajatellut muutakaan, kun päivät pitkät oli kotona.

Sanni yritti löytää itselleen tekemistä, ennenkuin päivän lehti tulisi. Tytöllä ei ollut vielä töitä.

Kaikki oli alkanut pari päivää sitten, tytön soittaessa taksia hakemaan hänet. Sanni oli innoissaan ollut lähdössä matkalleen ja laukut olivat olleet pakattuina jo pitkän aikaa.

Monen tunnin lennon jälkeen, Sanni oli saapunut päämääränsä. Ihastuksissaan tyttö katseli ympärilleen, kun paikallinen taksi kuski vei tytön laukut sisälle.

Ensimmäiseksi Sanni oli suunnannut kaupungille ja pieneen kuppilaan. Tyttö istui paikalleen ja katseli ympärilleen ja pian tytön huomio kiinnittyi komeaan mies myyjään.

Tyttö kiinnostui myyjästä ja meni ostamaan jotain. Pian Sanni huomasikin ajan kuluneen nopeasti jutellessa myyjälle. Sanni kertoi lähtevänsä pian majoituspaikkaansa ja sanoi heipat.

Sanni oli ehtinyt jo ulos asti, kun mies huusi hänen nimeään ja seurasi. Köpelöllä englannilla mies kysyi, voisiko tavata tämän  naisen uudelleen. Ja Sanni tietenkin suostui.

           Sanni ja Tämä mies näkivät siinä parina päivänä toisiaan aika useastikkin ja viihtyivät toistensa seurassa. Sanni tunsi jotain iloista ja kuplivaa sisällään ja mahassa tuntui kuin sadat perhoset olisivat myllertäneet siellä.       

Jännittyneenä Sanni kumartui eteenpäin ja painoi omat huulensa miehen omille. Tuon lämpimät huulet sulautuivat todella hyvin Sannin omiin ja suudelma olikin erittäin miellyttävä.

                       ***Seuraavana päivänä***

Seuraavana päivänä, hieman haikeana Sanni käveli hänelle tässä tutuksi tulleen kaupan luokse ja asteli suoraan tiskin taakse. Surullisesti tyttö kertoi lähtevänsä kotiinsa illalla.

Sanni huomasi tuonkin mielen painuneen alas ja sanoi voivansa soitella. - Onko sinun pakko lähteä? Mies kysyi hiljaisella äänellä.  - On, Sanni vain sanoi.

Molemmat sitten vaistomaisesti painautuivat toisiaan vasten ja suutelivat pitkään. Molemmat tiesivät, että se hyvinkin voisi olla heidän viimeinen suudelmansa. Suudelma valitettavasti loppui molempien mielestä liian aikasin ja he sanoivat hyvästit.

24 tunnin kuluttua Sanni seisoi oman kotinsa edessä, haikein mielin. Tulisiko hän ikinä näkemään tuota kyseistä miestä enää?

Huhhuh.. :D Oon uurtanu tätä osaa pitkän aikaa ja tässä onki nyt tullu aika iso hyppy tarinaani :) Mitäs mieltä olette Sannista ja tuosta mysteeri miehestä? Olikos Sanni hyvä valinta jatkaksi? :) Haluatteko joskus extraa jostain muista henkilöistä? :)

 Heippa nyt :)

Päivitettävää asiaa :)

Moi, Ja anteeksi. En oo päässyt nyt tänne jatkamaan tarinaani, vaikka uusi osa onkin kesken.

Koulu on suurin osa syy tähä ja laiskuus :D En oo jaksanut koulun jälkeen avata edes simssiä ja sitten, kun olen, ni on mennyt pelaus into nopeesti ohi :D 

Ja sitten on myös tässä se, että olen ollut nyt neljä päivää kipeänä :( Ja silloinkin vaan lepäillyt... 

Koitan tällä viikolla saada uutta osaa tulemaan, joka on vielä kesken. 

Mutta tässä pieni kuva paljastus uudesta osasta :)

Osa 14, Release your tears

                                                                         

                                                                             *****

Raskain askelin Riina käveli ulos sairaalasta. Kyyneleitten tulo ei meinannut loppua millään. Riina puristi pienokaista tiukemmin itseensä kiinni.

Riina kirosi koko sairaala rakennuksen ja katsoi ilmettömänä eteenpäin, vaikka kyyneleet sumensivat silmiä. Kyyneleiden tulo oli jo alkanut vähän helpottaa, mutta ikävä puristi sydäntä.

Tilattuaan taksin ja istuttuaan taksiin, Taksi kuski katseli Riinaa, mutta Riina ei välittänyt.  Hän tuijotti vain ikkunasta ulos ja toivoi taksin pian olevan perillä. - Onko kaikki kunnossa Rouva? Taksikuski ystävällisesti kysyi. Riina pudisti päätään ja uudelleen kyyneleet valuivat hänen poskillaan.


                                                                    *********

 Sannilla oli hämäriä muistikuvia niistä alkuajoista, jolloin äiti kertoi isän sairaudesta. Sanni muisti sen, kuinka isä nukkui kauhean paljon, eikä paljoa jaksanut touhuta.  Sanni muisti senkin, kun äiti oli saapunut sairaalasta pikkuisen Oliverin kanssa ja saanut kuulla isästä. Sanni muisti, kuinka Santeri oli halannut häntä tiukasti äidin kerrottua isällä olevan syöpä.

Sen Sanni muisti kirkkaasti, että äiti oli raahannut tuolin makuuhuoneeseen ja useina öinä vain katsonut isän unia. Isä näytti niin hennolta maatessaan sängyssä, posket lommoilla ja silmien alla tummat silmäpussit. Äiti ei ollut kyennyt enää itkemään, mutta Sanni itki varmaan äidinkin puolesta.

 Sanni muisti nekin hetket, kun Oliver oli nukkunut tietämättömänä. Hän tiesi, että jos isän tilanne pahenisi, Oliver ja kaikki muutkin joutuisivat elämään ilman isää.

 Koska äiti eikä isä voineet hoitaa pikkuisia kunnolla, oli Sanni ja Santeri heillä apuna. Niklas usein näytti nyrpeää naamaa, kun äiti, eikä isäkään olleet hänen kanssaan.

Joskus Sannista tuntui, että Niko oli pikkuvanha taapero. Niko ei ikinä marissut, kun isosisko tai veli hoiti häntä ja jos hän oli herännyt, eikä heti kukaan tullut auttamaan häntä kehdosta, ei Niko ruvennut huutamaan tai valittamaan. Poika istui yksinään kehdossaan ja tuijotti vain eteenpäin, kuin tajuten koko tilanteen.

                                                                     

Sitten kerran eräänä iltana, Joel vetäisi viimeisen henkäyksensä. Sitten hän oli poissa. Sanni oli silloin yläkerrassa mutta äidin kova nyyhkytys kertoi mitä oli tapahtunut. Isä oli poissa... Nyt lopullisesti.

 Hautajaiset Osandereilla vietettiin vaan perheen kesken. Sanni, Santeri ja Riina itkivät kovaan ääneen, kun Iiris lauloi takana kyyneleet poskilla. Kaikista tuntui, kuin heidän sydämensä olisivat murtuneet.

 



                                                                         ******




Ääääh.. Mikä osa... Kun kirjoitin tätä, itkin useasti.. Ja anteeksi tästä päätöksestä.. :( Joo... Niin se elämä on joskus epäreilua... Ja anteeksi liian lyhyestä osasta, halusin saada vain tämän ohi nopeasti.

Osa 13, You'll be my destiny

                                                                                ***

- Oletko soittanut sille jo? Santeri kysyi siskoltaan
 - En, äiti on taas ottanu mun puhelimen pois, kun oon puhunu kuulemma taas liikaa puhelimessa. Ihan mä vaan Iiriksen kaa puhuin. Kai sen kaa ny sentää saa..
 - Jos mä soitan sille ja sä otat sen puhelimen sitten? Santeri kysyi jälleen.
 - Ei se kuitenkaan haluis mun kaa puhua.

 - Tottakai se haluaa, eikai se muuten olis antanut numeroaan sulle ja käskenyt vielä soittaa usein? Santeri vilkaisi siskoaan joka katsoi hiekkaa. Poika nappasi hieman hiekkaa kädelleen.

Sanni käänsi katseensa sivulle, kun tunsi veljensä tuijotuksen. Hentoinen puna levisi tytön kasvoille.
- Kai mä sille voin huomenna soittaa... Sun puhelimella, Saanko? Sanni kysyi veljeltään.
 - Tottakai saat, senhän mä lupasin jo.
Santeri hymyili siskolleen, kun huomasi tuolla olevan punaiset posket.

 - Pitäis kai mennä nukkumaan, Mutsi suuttuu jos me valvotaan liikaa.. Ne pikkuisetki valvottaa sitä.. Sanni sanoi veljelleen ja pudisteli hiekkaa pois housuistaan.

- Joo, Se olis kai fiksuinta, Santeri myönsi. Poika nousi siskonsa perässä ylös ja pudisteli myös hiekat pois housuistaan. Yhdessä kaksoset lähtivät sisälle päin.

 Santeri nousi ylös pedilleen, kun Sanni oli mennyt alapedille. Santeri oli huomannut Sannin pitävän silmiään kiinni tiukasti.

 Sanni vain nosti peittonsa korviinsa ja yritti nukkua. Häntä jännitti hirveästi.

Vaikka yöllä Sanni vaikutti nukkuvan, Ei tyttö paljoa yössä nukkunut. Kokoajan Sanni vilkuili kelloa ja kun se viimein löi kuusi, tyttö tiesi Jessen olevan jo hereillä. Sanni nappasi veljensä puhelimen pöydältä ja valitsi oikean numeron.

Ei kauankaan, kun Jesse vastasi puhelimeen. Hermostuksissaan Sanni käveli ympäri huonetta ja vilkaisi vanhaa nukkekotiaan samalla.                  

  - Joo, nähään koulussa. Voidaan jutella siellä sitten, Sanni sanoi, kun huomasi, että bussi tulee tunnin päästä.

                Puhelun jälkeen tyttö tuijotti puhelinta hetken. Toisaalta hän oli iloinen, mutta toisaalta häntä pelotti.                      

 Kiireessä tyttö meni pukemaan vaatteita. Häntä jännitti nähdä Jesse koulussa.

 Samaan aikaan alakerrassa, kun teinit juoksivat bussille, Alkoi Riinalla olla tukalat paikat. Joel oli soittamassa ambulanssia.

 Saatuaan hädin tuskin vaihdettua vaatteensa ja ähkien Riina käveli ambulanssille päin.

Saavuttuaan sairaalalle, Riina totisesti toivoi tämän olevan naisen viimeinen synnytys. Vaikka Riina oli synnyttänyt jo monesti aikaisemmin, häntä pelotti silti. Ja nyt nainen ei ainakaan haluaisi kaksosia.

Osa 12, You are tired and so am i too

                                                                            
                                                                             ***

Sanni vaihtoi juhlavaatteita päälleen. Oli Joelin synttärit ja Äiti oli sanonut heidän juhlivan perheen kesken, mutta silti äiti halusi lapsilla olevan juhlavaatteet.

 Sanni sipaisi meikkiä naamaan. Isä, eikä äitikään kovasti tykänneet siitä tavasta, mutta Sanni sai sillä tavalla itsensä tuntemaan vanhemmaksi. Tyttö katseli hetken itseään peilistä. Hänellä ja Santerilla olisi pian synttärit ja yläastekkin alkaisi. Alakuloisena Sanni käveli ulos vessasta.

-Mikset ole vielä pukeutunut?
- Koska katson tämän ohjelman ensin, Santeri vastasi.
Sanni hymähti veljelleen ja katseli ohjelmaa, jostain autoista.

Santerin puettua hän tuli takaisin nojatuolille istumaan. - Miksköhän meidän täytyy tälläytyä tälleen, vaan kun isällä on synttärit? Eihän tänne tule edes ketään ulkopuolisia... Ei edes Iiris.. Sanni mutisi veljelleen.  Santeri katsoi siskoaan ja käänsi sitten päänsä. Iiris oli pari kertaa soitellut kotiin, mutta hänellä oli useinmiten asiaa äidille ja se satutti Sannia.


                                                         *Samaan aikaan alakerrassa*

- Voisit sinäkin joskus auttaa, Riina tiuskaisi miehelleen. *Selkään sattui, maha oli kokoajan tiellä ja jalatkin kipeänä* Riina ajatteli.
- Minähän teen täällä ruokaa, Joel vastasi.
- Tarkoitin siivoamisessa.
Riina huokaisi, miten asiat näin olivat menneet.

 - Tule tänne, Joel sanoi lempeästi Riinalle ja Riina väsyneenä käveli miehensä luokse.

Joel veti Riinan halaukseen ja Riina painoi päänsä Joelia vasten. - Ei enään kauan, Niin Sanni ja Santeri kasvavat isoiksi. Sitten saamme enemmän apua, Joel kuiskasi Riinan korvaan. Riina vain nyökkäsi.

Pari tuntia myöhemmin Joel seisoi keittiössä, kakku edessään ja odotti. Hän katseli lapsiaan ja vaimoaan hymyillen. Kaikista ongelmista huolimatta, hän rakasti syvästi perhettään.

 Joel puhalsi hymyillen kynttilät kakun päältä ja toivoi onnen jatkuvan vielä pitkään.

 Sanni katseli isänsä puhaltavan kynttilät ja väänsi tekohymyn kasvoilleen. Tyttö taputti isälleen ja yritti olla iloinen. Häntä harmitti aivan vietävästi, se että Iiris ei edes viitsinyt tulla paikalle. Muka opiskelukiireitä..

Isäkin taputti iloisena ja nauroi, äiti puhalsi johonkin ihme tötteröön. Sanni huokaisi hiljaa.

 Muut menivät syömään kakkua, mutta Sannilla ei ollut nälkä. Äiti pyysi tätä antamaan pienemmille kaksosille ruokaa. Ensin hän antoi Nikolle, joka tönäisi pullon lattialle. Sanni huokaisi ja keräsi sirpaleet.

Niko alkoi kitisemään tuolissaan. - Itseppähän tämän aiheutit, Sanni kuiskasi Nikolle joka katseli siskoaan suruissaan.

 Sitten Tyttö meni antamaan pullon Niklakselle. Poika nauraa kikatti innoissaan.

Niklas sentään alkoi juomaan kiltisti ja Sanni hymyili veljelleen. Edes toinen niistä arvosti siskonsa apua. ( Anteeksi puhekupla... )


                                                                           *** Seuraavana iltana ***

Siiri hymyili vaitonaisena seuraavana iltana..  Olisi Hänen ja Santerin synttärti ja Iiris ei olisi täällä taaskaan. Hän katseli äitiä, isää ja sisaruksiaan hymyillen.

 Tyttö puhalsi kynttilät toivomatta mitään. Hänen toiveensa ei kuitenkaan toteutuisi.

 Sanni siirtyi taakse kannustamaan veljeään ja taputtamaan. Hän väänsi jälleen hymyn kasvoilleen.

Santeri katsoi, kun Sanni siirtyi taaksepäin ja meni itse korokkeelle. Hän mietti hetken mitä toivoisi. Sitten se pongahti hänen päähänsä. Hän tiesi mitä toivoisi.

Pian poika puhalsi kynttilät, toivoen toiveensa toteutuvan.


Anteeksi, kun tää oli tämmönen kauheen sekava osa. Halusin noi vaa kasvavan nopeesti, että saisin tähän pian jatkoa :)