Osa 10, The show must go on

Parin päivän päästä Riinan epäilyt vahvistuivat. Nainen oli ollut istumassa, kun oli tuntenut liikettä. Hän poinkaisi ylös nopeasti ja rauhoituttuaan nainen silitteli vatsaansa hymy huulilla.

 Ylhäälle mentyään nainen päätti kertoa Iirikselle uutisen. Onneksi tyttö otti sen hyvin.

Riina katsoi vielä jälkeensä ja huomasi, kun Iiris alkoi taas tekemään jotain omia juomiaan.

Joelkin kuuli astiasta pian. Tosi iloinen Joel oli ja rakastunut pari halaisi hetken aikaa.

Raskaus aikana Riina sai taas intoa maalaamiseen. Maalaminen rentoutti, vaikka selkäkipu olikin välillä mukana.

Päivät mateli ja Riina yritti opettaa kaksosille kaikkea tärkeää, kuten puhumista.

Santerille puhumisen oppiminen oli helpompaa, kuin Sannille. Tyttö vain katseli ympärilleen, eikä huomioinut äitiään ollenkaan.

Iiiris oli todellakin alkanut kunnolla opiskelemaan logiikaansa eteenpäin. Tytölle oli uusi unelma tullut tulla lääkäriksi. Lenny tykkäsi yleensä katsella, kun Iiris luki. Hänelle tuli iloinen olo, kun näki Iiriksen pohtivia mielentiloja. Lenny hymähti ja jäi katselemaan Tyttöä.

Tyttö luki monta tuntia päivässä ja vaikka vaikutti siltä, että tyttö oli kokoajan nenä kirjassa, Oikeasti hän teki myös muutakin.

*Kertoja muoto vaihtuu: Iiris*

 Istuin lattialla Lenny sylissäni. Olin pyytänyt häntä muuttuman hetkeksi aikaa nukeksi, nii voisin halata häntä kovaa, lysähtämättä itse lattialle. Minua oli alkanut viime päivinä ahdistaa aivan hirveästi. Ja uusin ahdistus oli äidin raskaus. Tietysti olin onnellinen hänen puolestaan, mutta ajatus siitä, että sisaruksia tulisi lisää ja talo täyttyisi ahdisti mieltäni. Olin jutellut asiasta Isälle. Isä oli pyytänyt minua luokseen asumaan, mutta en uskonut sen auttavan.

 Uppouduin enemmän ja enemmän olemaan yksikseni tai Lennyn kanssa. Kemistin pöytäni oli minulle iloni, koska tykkäsin paljon tehdä erilaisia kokeita sillä.

Lenny kuunteli murheeni kyllä ja se helpotti oloani hieman, mutta ei paljoa. Äidille en uskaltaisi puhua ja Joel tai Isäpuoleni ei varmaan osaisi auttaa...

Eräänä iltana ajattelin puhua äidille. Kutsuin äidin luokseni ja katselin häntä hetken. Minulla tuntui iso pala kurkussa ja kyyneleet polttelivat jo silmiäni. - Äiti, Kuiskasin, mutta en pystynyt jatkamaan lausetta ja kipitin vain pois.

Yhtäkkiä kuulin äidin huutavan Joelin nimeä, ja itkevän. Synnytys oli käynnistynyt. Joel käski minun huolehtia kaksosista ja juoksi äidin perään.

Äiti ja Joel olivat kauan aikaa sairaalassa. Sanni  ja Santeri ihmettelivät, kun äitiä ei näkynyt.

Äiti oli saanut sairaalasta mukaan kantokopan, jossa makasi KAKSI lasta. Äiti oli siis saanut taas kaksoset. Joelin soitettua astiasta, Painoi se pala kurkussani enemmän.

Uudet sisarukseni olivat molemmat poikia. Niko ja Niklas, kuten äiti ja Joel olivat heidät nimenneet.

Kuulin yläkerrasta äidin lepertelevän kaksosille Joelin kanssa. Pala kurkussani tuntui kokoajan isommalta ja isommalta.


Loppuun tämmöne extra:

 

 

 

Synttäreitä vietettiin talossa ja mä videoin niitä :) Eli ensi osassa kaikki muut paitsi Joel on jollain tapaa kasvanut. Ja mun piti heittää se koira ulos talosta... :(

Osa 9, Is the life normal now?

 Ekana päivänään, Iiris oli niin jännittynyt, että pyysi äitiään kuskaamaan tytön kouluun. Riina suostui, koska Joel jäi hetkeksi kaksosten kanssa, mutta Iiriksen olisi tultava bussilla takaisin.

 Riina otettua avaimet ja ajettua autotallista, lähtivät äiti ja tytär matkaan.

Saapuessa koululle, Iiris käveli hitain askelin ovelle päin. Tyttöä jännitti niin hirveästi.

Kotiin palattuaan, meni Riina katsomaan kaksosia. Pikkuiset olivat juuri heränneet ja äidin huomattuaan molemmat ponkaisivat ylöspäin kaiteen avulla.

Nostettuaan Sannin syliinsä, Riina halasi tytärtään. Pienen Sannin vartalo tuntui pehmeältä Riinan omaa vasten.

Vaikka arki olikin kiireistä, ehti pari viettää aikaa yhdessäkin.  Riina ei kaivannut ollenkaan  entistä elämäänsä.

Se mikä Iiiriksen päähän ei jäänyt millään oli matikka. Tyttö ei osannut helppojakaan laskuja ja äidin apu oli korvaamaton matikassa. Olihan Riina matikassa loistanut koulussa.

Yläkerras eräs juttu oli kiinnittänyt usein Iiriksen huomion.  Se oli kemistin pöytä, jossa tyttö usein kokeili erillaisia aineita.

Parina päivänä Iiris oli huomannut mielikuvitusystävänsä kasvaneen, seuranneen häntä yms. Iiris oli huomannut, ettei muut nähneet tätä. Kun Iiriksen kemisti setin eräs aine meni vikaan, tapahtui pieni poksahdus ja Iiris sai pieniä palovammoja. Itkuisena tyttö kutsui mielikuvitusystäväänsä, joka tuli ja antoi tytölle ison halin, kehottaen tätä menemään kylpyyn.

Ystävänsä käskystä meni Iiris laskemaan kylpyveden. Vaikka kukaan ei voinut nähdä Iiriksen mielikuvitusystävää Lennyä, halusi Iiris todistaa tämän olevan olemassa. Pestessään käsiään, Iiris päätti kokeilla vielä kemisti setin antimia, koska hän oli kuullut, että niiden avulla saattaisi ehkä tehdä todellisuus juoman.

Illalla alakerrassa, Riina seisoi pöntön edessä jo kymmenettä minuuttia. Huonon olon aallot pyyhkäisivät naisen yli useasti ja se toi Kyyneleet naisen silmiin. Saatuaan huonon olon hetkeksi pois, pesi nainen hampaansa ja kasvonsa.

Peilistä hetken itseään katsottua, Riina alkoi nähdä ryppyjä kasvoissaan. Nainen tiesi, että pari päivää vaan, niin hänellä olisi synttärit. 40 vuotta alkoi hitaasti lähestyä, mutta Joel oli naista nuorempi.

Kyyneleet silmissä Riinalle tuli taas huono olo. Hän tiesi epäillä syytä, mutta häntä pelotti.

Iiris oli taas aamulla pöydän ääressä Lennyn kieltelyistä huolimatta. Lenny oli huolissaan ystävänsä puolesta.

Yllättäen innoissan Iiris pomppasi korokkeelta ja Yllättyneenä nauroi. - Lenny, mä onnistuin, tää on mielialajuoma, mä tein ekan juomani! Iiris nauroi ja huudahti yllättyneenä.

 Vaihdettuaan valkoisen takkinsa pois, tyttö melkein ryntäsi ystävänsä kaulaan. - Jes, tää on eka askel, sitä todellisuus juomaa kohti, tyttö onnellisena soperti. Hetken päästä tajuttuaan, posket punaisina tyttö vetäytyi halauksesta.

Halauksen jälkeen hetkeksi molemmat katselivat toisiaan. Iiris tunsi poskiensa punottavan vaaralliseen sävyyn. Lenny vain hymyili lempeästi Iirikselle.

Nopeasti tyttö veti takkinsa takaisin, jättäen Lennyn hämmentyneenä seisomaan taakseen. Eihän hän voinut olla ihastunut mielikuvitusystäväväänsä?

Lenny kääntyi, kun Iiris alkoi puuhastella pöydän ääressä. Hän oli vain mielikuvitusystävä Iirikselle, mutta hänkin tunsi poskiensa kuumottavan.  Voisiko mielikuvitusystävätkin ihastua?

Osa 8, New winds are blowing

Koko perhe oli unten mailla. Riina ja Joel tiesivät, mitä uusi päivä toisi tullessaan..

Hiljainen aamu lupasi hyvää perheelle.

 Aamulla Riina kävi tarkistamassa kaksosten tilaa, niin Joel meni nostamaan Iiriksen syliinsä. Tänään olisi kolmet synttärit. Iiriksen ja kaksosten.

 Joel oli käynyt illalla ostamassa kolme kakkua, joista kaksi oli vielä jääkaapissa. Riina seisoi kauempana kyyneleet silmissään. Hänen tyttärensä aloittaisi eskarin pian ja kaksosetkin kasvaisi.

 Joel hymyili pitäessään Iiristä sylissään. Joel oli aina pitänyt Iiristä omana tyttärenään ja iloitsi tämän puolesta.

Joel laski nauravan Iiriksen lattialle, joka nousi haparoiden ylös. Kimaltavat säteet hänen ympärillään sai tytön kikattamaan kovempaa.

 Riina katseli kun yhtäkkiä Iiris olikin jo iso tyttö. Niin ne vuodet vieri.

Kun Iiris oli kasvanut, haki Riina Santerin kehdosta. Poika tuhisi hiljaa äitinsä sylissä ja Riina katseli poikaansa hetken aikaa aivan hiljaa.

 Riina puhalsi Santerin puolesta kynttilän. Santeri jokelsi tyytyväisenä äitinsä sylissä.

 Samanlainen kimallus saapui myös Santerin yläpuolelle, kun poika kasvoi.

 Seuraavaksi oli Sannin vuoro. Tyttökin jokelteli suloisesti, kun Riina puhalsi kynttilän sammuksiin.

Ja taas samat kimalteet. Isosiskon tavoin Iiris hymyili ja kannusti sisaruksiaan.

Riina katseli kakkua, ennen kuin otti palan siitä. Riina tiesi, että synttäreiden jälkeen olisi kerrottava muutosta. Eihän talo onneksi ollut toisessa kaupungissa, mutta olihan se suuri askel.

 Riina jatkoi maalaustaan, koska se oli jäänyt kesken. Häntä hermostutti hirveästi.

Rakennusmiehet soittelivat välillä Riinalle ja kyselivät asioista. Tällä kertaa kuitenkin he kertoivat, että Riina ja muut pääsisivät jo huomenna muuttamaan.

 Aamuyöstä kaikki pakkautuivat samaan taksiin. Tavara auto oli mennyt jo uudelle kodille.

Matka ei ollut kovin pitkä, mutta väsyneitä kaikki silti olivat. Iiris juoksi ensimmäisenä ovea kohti innoissaan. Tyttö tiesi saavansa oman huoneen.

Iiris hengähti suuresti tultuaan huoneeseensa. Se oli juuri sellainen, kun tyttö oli aina toivonut.

Heti ensimmäiseksi, tyttö meni vaihtamaan vaatteensa. Sen jälkeen tyttö avasi ponihäntänsä ja teki itselleen letit. Sitten hän meni leikkimään palikoillaan. Eskarin alkuun oli pari tuntia ja Iiristä ei väsyttänyt, vaikka äiti oli kehottanut vähän nukkumaan. Mutta ei Iiris voinut nukkua niin jännittyneenä.